Koulu, sinä teet minut epäonnelliseksi.
Hei. Olen lukion kakkosluokalla ja minulla on lukivaikeus.
Ongelmanani on se, että en jaksaisi yrittää enää yhtään mitään. Haluaisin vain luovuttaa. En jaksaisi olla koulussa ja tehdä ahkerasti töitä. En haluaisi jutella kenellekään.
Olen luonteeltani aina ollut aika ujo ja pelokas. Mutta olen vasta viime aikoina huomannut, että olen myös kamalan ahdistunut. Eniten minua ahdistaa koulu.
Kaikki kouluun liittyvät asiat ahdistaa minua hyvin paljon. Saatan joskus yöllä herätä ja ruveta tekemään läksyjä ahdistukseni takia. Yöunia olen menettänyt paljon koulun takia, varsinkin ala-asteella. Nyt isompana olen vain yrittäny tolkuttaa päähäni: ”Kaikki on hyvin. Kaikki on hyvin”, että saisin unohdettua koulun ja ahdistuksen ja saisin unen päästä kiinni. Nykyään se onnistuukin aika hyvin. Olen opetellut unohtamaan ahdistuksen, mutta..ei se siltikään katoa mihinkään.
Kirjoitan ensikeväänä. Lukivaikeuden vuoksi saan mm. lisä-aikaa ja saan käyttää tietokonetta kirjoituksissa.
Minua ahdistaa ja pelottaa kirjoitukset. Yritän nytkin vain unohtaa ahdistuksen, mutta samalla minun pitäisi lukea kirjoituksiin. Miten voin lukea johonkin joka ahdistaa niin paljon? Aina kun aukaisen kirjan, ahdistus tulee väkisin ja alan vain itkeä kun en pysty keksittymään.
Eniten minua pelottaa, että en osaa mitään..haluan olla niin hyvä, mutta tiedostan sen itsekin, en voi olla hyvä. Miten voin olla hyvä kokeessa, kun en pysty edes aukaisemaankaan kirjaa?
Kokeissa ollessani, käteni tärisevät kamalasti.
Vanhempani joten kuten tietävät ongelmastani, mutta he eivät auta minua tai eivät tajua, että tarvin apua.
Muistan kun pienempänä itkin aina, kun koulu alkoi taas kesän jälkeen: ”En halua mennä kouluun..”, itkin. Äiti sanoi, että minun on mentävä. Viime kesänä mietin lähes joka päivä koulua. En suunnitellut mitään kouluun liittyviä asioita tai muuta sellaista, minua vain pelotti koulun alkaminen niin paljon. Olen usein kertonut vanhemmilleni itku silmässä, että en osaa yhtään mitään, mutta äitini vain jatkuvasti toistaa sitä samaa: ”Yrität vain parhaasi. Se riittää”.
Mutta entä jos, en jaksa yrittää enää? Mitä silloin pitää tehdä, kun ei jaksa. En ole ikinä jaksanut. Teen vain kaiken siksi, että en vaikeuttaisi muiden elämää. Menen kouluun vain siksi, että äidin ei tarvitsisi vaivata päätään asialla. Vanhempani eivät ikinä ole käskenyt minua tekemään läksyjä, sillä he tietävät että teen ne. Mutta he eivät tiedä, että teen ne vain siksi, etten häiritsisi heitä.
Kysymykseni: Mitä tehdä jos ei enää jaksa yrittää?
Moikka,
ikävää, että koet olevasi näin loppu.
Jos yhtään lohdutta olen itse samassa tilanteessa, lukio, lukihäiriö ja stressi, suuret paineet ja pelko epäonnistumisesta…
Tiedän tasan, mitä tarkoitat… Pahimmillaan jopa jokailtaiset itku ja raivokohtaukset kun tekisi mieli vain luovuttaa ja unohtaa kaikki… Oi kyllä….
Itse olen kuitenkin löytänyt keinoja koittaa pärjätä.
Tässä pieni lista, josta voi olla sinulle apua:
Opi tuntemaan vahvuutesi
Koita löytää tehokas opiskelukeino joka sopii juuri sinulle. Kun löydät sinulle parhaan opiskelukeinon tulee työmääräsi todennäköisesti vähenemään.
Hyviä keinoja ovat esimerkiksi: kirjojen yliviivaaminen, lyhyiden muistiinpanojen tekeminen lukiessa (itse käytän tätä. Todella työlästä, mutta itse opin kirjoittamalla), Tekstien ääneen lukeminen ja mind mappien teko.
Koeviikolle ja ylppäreihin kannttaa myös tehdä kunnon lukusuunnitelmat. Kirjoita paperille ylös mitä teet mikäkin päivä. Tämä vähentää stressiä, ja saat enemmän aikaa opiskelulle, myös mielenkiinto pysyy paremmin, kun lukemisen tekee pitkällä tähtäimellä ja on aikaa tehdä muutakin.
Motivaation ylläpitö
Lukihäiriö on ärsyttävä riesa, ja tekisi mieli luovuttaa monta kertaa. Minun neuvoni on se, että jos joku ilta tuntuu siltä, että ei enää kestä jotain ainetta niin heittää kirjat pari kertaa seinään. Sitten on parempi olo jatkaa kun on vähän purkanut tunteita.
Tärkeä osa motivaatiota on myös se, että pitää huolen siitä että koko elämä ei pyöri koulun ympärillä. Jos tykkäät suunnittelusta, suosittlen tekemään itsellesi ”aikataulun” jossa suunnittelet etukäteen milloin teet kouluhommia ja milloin käyt vaikka kavereiden kanssa ulkona.
On tärkeää, että joskus saa vaan unohtaa kaiken muun.
Aloita uusi harrastus! Se on loistava tapa viettää vapaa-aikaa.
Jaksat parhaiten kun muistat, syö 5 kertaa päivässä,nuku joka yö aivan vähintään 7 tuntia, opiskele kohtuudella, harrasta liikuntaa (mitä tahansa, on se sitten lenkkeilyä tai keilausta!), käy ulkona kavereiden kanssa, ja muista pienet happiyppelyt välissä! Jos 5 minuuttiakin ulkona virkistää aivoja ja saa sinut näkemään ongelmat eri tavalla. Ja muista, että jos joku ilta tuntuu, että et jaksa, et kykene ja et enää halua, ota vapaa ilta. Maailma ei kaadu siihen, että et tee yhden päivän läksyjä, tai siihen, että yksi kurssiarvosana onkin 5.
Suosittelen myös, että menisit puhumaan tuntemuksistasi koulussa, esimerkiksi kuraattorille, psykologille, terveydenhoitajalle, opinto-ohjaajalle tai erityisopettajalle. He kaikki ovat koulutettuja ja vaitiolovelvollisia. He tietävät miten toimia.
Et ole yksin ahdistuneisuutesi kanssa. Se ei myöskään ole vain lukihäiriöisten ongelma, vaan myös muut kärsivät siitä. Panikointi kokeissakin on normaalia monelle. Koulutetut aikuiset ovat tottuneet hoitamaan tällaisia tilanteita, joten mene puhumaan heille! :)
Toivottavasti saat jotain selkoa tästä melko pitkästä viestistäni!
Voimia ja onnellista uutta vuotta! :)
T: Kia