En tiiä minkä takia. Mulla on koulusta suurimmaksi osaksi ihan hyviä muistoja ja siellä on paljon mun hyviä kavereita mut jotenki en oo vaan vielä valmis palaamaan arkeen. Jo nyt ahistaa ajatus aikaisin heräämisestä ja läksyjen tekemisestä. Ja koulupaineet. Stressi kokeiden takia. Uudet harratukset joista en tiiä vielä paljon mitään. Mulla alko menkat kesäkuussa eli en oo ollu vielä kertaakaan koulussa sinä aikana kun mulla on menkat ja en tiiä miten siitä selviin. En halua taas alottaa kaikkea alusta uusien vaikeempien asoiden parissa. En oo vielä valmis pänttäämään kokeeseen. Ja kaikkein pahinta on että meiän ihana luokan valvoja vaihtuu enkä tiiä millanen se uus on…
Mut silti kun miettii mun viime vuottta seiskalla. Mulla oli ollu vaikeempaa ala-asteella kuin muilla ja sen takia seiska luokka oli mulle helppo. Sain älyttömän hyviä arvosanoja ja todistuksissa kaikki oli ysiä ja kymppiä. Kouluvuoden lopussa sain vielä stipendin joka oli kuin kirsikka kakkuun eli kaikki meni mun osalta paremmin kuin hyvin. Se mua ehkä tässä pelottaakin. Pystytkö pitämään mun arvosanat ja motivaatio tason yhtä korkeella? Voisko joku antaa mulle ees viikon extraa?? Ees vähän aikaa henkisesti valmistautua siihen miks mua koulussa odottaa? Vaikka tietenkin se ois turhaa. Koska rehellisesti mulla ei oo harmainta aavistusta mikä mua koulussa odottaa. Tuntuu että kesäloma on menny yhessä hujauksessa enkä oo kunnolla pystyny rentoutumaan / mulla ei oo ollu tarpeeksi omaa aikaa paitsi nyt. Nyt mulla on sitä omaa aikaa joka ikinen päivä ennen koulun alkua mutta en vaan pysty rentoutumaan ja nauttimaan kesästä kun mun ajatuksissa pyörii koko ajan vaan yks sana. Koulu.
Enkä tiiä minkä ihmeen takia yhistän mun ahdistusta säähän mutta jostakin syystä se tuntuu luonnolliselta koska mua on jo viikon ahistanut ja alueella jossa asun on myös ollu kylmä sateinen ja märkä sää viikon ajan eli se kuvaa hyvin mun mielialaa. Tuntuu että jos ois taas helle niin voisin nauttia elämästä. Mutta ehei. Taivas on pilvessä kuten eilenki ja toissapäivänä ja sitä edellisenä… En oo nähny aurinkoa pariin päivään ja jo nyt tuntuu niinku oisin eläny vuoden kellarissa. Jos pari päivää on jo vaikeeta niin miten kestän koko pitkän talven kun on pakkasta ja kylmää? Suomen sää ei kyllä todellakaan sovi mulle.
Joo sori kun oli näin pitkä viesti ja kun aloin puhumaan yhtäkkiä säästä.
Voiko ees joku samaistua? Ja auttaa? Kertoa mistä tää johtuu? En enää kestää tätä tyhjää ja ahdistavaa oloa.
Tyyppi, alota kotikoulu ni ei tarvii stressata
Heii!
Kuulostaa siltä, että sulla on paljon ajatuksia ja tunteita liittyen koulun aloitukseen. On ihan ymmärrettävää, että voi tuntua haastavalta palata arkeen, varsinkin kun on ollut kesäloma ja rentoutumisen aika. Aikainen herääminen ja koulupaineet voivat aiheuttaa stressiä monille, ja on tärkeää kuunnella omia tunteita ja tarpeitaan.
Menstruaatioon (menkkoihin) liittyvät asiat voivat myös tuoda uudenlaisia haasteita koulupäiviin. On tärkeää varautua etukäteen esimerkiksi varusteilla ja kuukautissuojilla, jotta voit olla mahdollisimman mukava ja varautunut koulupäivien aikana. Voit myös keskustella asiasta esimerkiksi vanhempiesi tai kouluterveydenhoitajan kanssa saadaksesi lisätietoa ja tukea.
Vaikka muutokset ja epävarmuustekijät voivat tuntua pelottavilta, muistele myös niitä positiivisia kokemuksia ja onnistumisia, joita sinulla on ollut aiemmin koulussa. Sinulla on vahva tausta hyvistä arvosanoista ja stipendistä, mikä osoittaa kykysi menestyä koulussa. Muista, että voit ottaa asiat askel kerrallaan ja pyytää apua ja tukea tarvittaessa.
Oikein paljon tsemppiä koulun aloitukseen :3
Moi!
Voin samaistua vaikka nuo olot on helpottaneet. Itsellekin leimautui tietyt sääilmiöt tuohon: kesän lopulla varjot pitenee ja iltaisin tulee punertava taivas. Se sai aina sellaisen surullisen olon että loma loppuu. Se on normaalia ja aikuisetkin kokee sitä kesäloman loputtua.
Murrosikää en itse pelännyt vaikka olin ihan ensimmäisiä joilla se alkoi. Tuntui kivalta että sitä kasvoi ja tajusin paljon myöhemmin että monelle se oli tosi, tosi tuskallista aikaa. Jos helpottaa niin minulla ei käynyt mielessäkään että jonkun toisen kasvaminen tai menkat tai vaikka viiksien kasvu olisi ollut jotenkin noloa. Tiedän että tästä on eri näkemyksiä mutta itse en tosiaan osannut kuvitellakaan että joku kokisi ne häpeäksi.
Toivottavasti tuo lohduttaa, että muilla on kiire elämänsä kanssa ja sinulle iso asia (menkat) on melkein kaikille sellainen asia mitä ne ehdi edes ajatella, saati paheksua. Jos joku niistä sheimaa niin sellaista ei kannata kuunnella. Maailmassa joka kuukausi miljardeilla ihmisillä kuukautiset, se on sama kuin kiusaisi jotakuta siitä että hän hengittää tai ”höhö, tuolla tyypillä on kaksi jalkaa”.
Tuohon saavutetun tason ylläpitämiseen en osaa sanoa. Olin niin laiska oppilas että selvisin vähällä stressillä mutta kyllähän se jälkikäteen vähän kaduttaa. Että kun sen koulun kävi niin olisi voinut sen opinkin ottaa samalla kun kerran siellä on. Siksi sanoisin että ole toki ahkera jatkossakin mutta älä mittaa omaa arvoasi niillä numeroilla. Minullakin on kavereina kympin tyttöjä ja viitosen poikia, kaikki yhtä rakkaita ja tärkeitä.
Niin olet sinäkin.
Samaistun. Lähes täydellisesti.
Kutosluokkani (menen nyt seitsemännellä) oli NS. voittokulkuani. Olin äärimmäisen motivoitunut opiskelemaan ja sainkin stipendin ja hyvän todistuksen. Toisaalta joskus tuntui kuin kaikki koulupaineet hukuttaisivat minut ja tunsin itseni hyvin stressaantuneeksi. Asiaa ei yhtään helpota, että olen perfektionisti. Minun on pakko tehdä asiat niin hyvin kuin pystyn, vaikka se veisikin valtavasti voimia. En siis pysty ”hellittämään” tai tyytymään ”hyvään” ellen tiedä yrittäneeni 110prosenttisesti ja laittaneeni kaikkea likoon…
Samalle yläasteelle = isompaan kouluun mentäessä on paljon uusia ihmisiä, joille täytyy puhua ja opiskelun vaativuutta ei osaa arvioida. Yleensä olen rentoutunut liikkumalla välitunnilla, mutta tulevassa koulussa välitunti liikkuminen on lähes mahdotonta (!) ja kuuden tunnin päivässä on ~3 vartin välituntia!!! APUA!
Tuntui, että kesäkuu meni koulusta toipuessa. Minäkään en ole valmis koulu aiheuttamaan stressiin ja vaikeuksiin.
Olen ollut kerran ensimmäisten kuukautisten aikana koulussa, mutta toiset kuukautiset olivat runsaammat ja pelkään niiden menevän läpi housuista jos ne alkavat koulussa! Ja entä liikuntatunnit? Täytyykö käydä suihkussa liikunnan jälkeen jos on menkat. Mitä jos ne alkavat kesken tunnin? Entä jos tulee ohivuoto?
Olen stressaava ihminen ja uusi koulu, ihmiset, tavat, yms.yms.yms.yms.yms…Miten uskallan puhua uuden luokan edessä, kun vanhan tutunkin edessä puhuminen jännitti paljon?
Anteeksi, että pystyin tarjoamaan vain samaistumista ja lisää huolestuneita kysymyksiä.
Moi ”samaa mieltä”!
Ei tietenkään haittaa, että niin sanotusti pystyit tarjoamaan vaan samaistumista ja lisää huolestuneita kysymyksiä.
Nuortennettihän on sitä varten että täältä saa apua. En oikeen tiedä että mitä tässä nyt sanoisi kun itselläkin pyörii vielä päässä samat asiat ja kysymykset mutta kannattaa jutella jonku kaverin tai aikuisen kanssa (mulla autto) noista asioista. Ja vaikka yläasteelle meneminen jännittää niin ei se loppuen lopuksi oo niin kovin erillaista kunhan vaan ensin tottuu isompaan kouluun ja siihen että ei oo yhtä tiettyä ”omaa luokkaa” ja yhtä tiettyä ”omaa opea”. Oon varma ettö tuut myös saamaan kavereita! Tsemppiä kuitenki sulle ja muista että et oo yksin!