Hei,
Perustiedot minusta:
Ulkonäkö: [osa tekstistä poistettu] siniset silmät, pitkät blondit hiukset, ruumiinrakenne urheilullinen
Koulutus: Ylioppilas, pian valmis korkeakoulututkinto, opinnoille jatkoa yliopistossa
Ikä: pian 22 v.
Perhe: Korkeasti koulutetut vanhemmat, 4- henkinen perhe
Haluan jakaa tarinani kanssanne. Olin koulukiusattu lähes 7 vuotta. Kiusaaminen alkoi yläasteella, jatkui lukioon ja ensimmäiseen korkeakoulu vuoteen. Kiusaaminen oli henkistä (eristämistä, juoruilua selän takana jne) ja fyysistä (lyömistä, tönimistä jne). Pahimpia kiusaamisen muotoja olivat eristäminen, tarvaroideni varastaminen ja ”pahoinpitely” eli töniminen,pään uittaminen wc-pöntössä jne.
Kärsin koulukiusaamisesta valtavasti ja se oli kaikkien nähtävillä. Iloisesta, sosiaalisesta ja ulospäinsuuntautuneesta persoonastani, tuli yhtä’äkkiä hiljainen, hajuton, mauton ja väritön. Minusta tuli hetkessä kova kuorinen tyttö, joka yritti välttää pahimmat iskut välittämättä niistä. Herkkä ja haavoittuvainen persoonani jäi syvälle sisimpääni. Ulkoisesti olin, kuin robotti, joka hoiti asiat päivästä toiseen ruutininomaisesti. En halunnut tuntea mitään enkä tutustua kehenkään, koska tiesin niin monen ihmisen puukottaneen selkään ja satuttaneen minua. Olin vankina omassa ruumissani.
En voinut vahtaa koulua, koska asuimme maaseudulla, jossa kyseinen koulu oli ainut koulu. Toisiin, kaupungeissa oleviin kouluihin olisi ollut vähintään tunnin matka. Vanhempani ottivat koulukiusaamisen osalta useasti yhteyttä kouluun. Opettajat yrittivät auttaa minua ja välttää kiusaamista, mutta mikään ei mennyt eteenpäin, koska rehtori kielsi koko asian, eikä kukaan oikeasti tehnyt asialle mitään.
Minulla todettiin nuorena oppimisvaikeuksia kielissä ja matematiikassa sekä motoriikassa. Minun ei olisi lääkäreiden mukaan pitänyt oppia helposti kieliä ja matematiikkaa, puhumattakaan tanssimista. En antanut oppimisvaikeuksien näkyä, vaan tein kahta enemmän töitä. En suostunut mukautuksiin vaan puristin muiden mukana tavallisilla tunneilla. Kirjoitin lukiosta keskiverto paperit, kirjoitin pitkän matematiikan, pitkän englannin ja pitkän äidinkielen. Näytin itselleni, että pystyn mihin vaan, jos haluan. Pääsin ensimmäisellä yrittämällä haluamaani kouluun ja sain heti alan töitä.
Itsetuntoni ja minäkuvani olivat täysin nollat. Aloin uskoa toisten sanoihin ja pitää itseäni rumana. Sairastuin [osa tekstistä poistettu] Useampi läheisistäni kuoli, perheeni koki surullisia sattumia elämän tiellä, osa entisistä luokkakavereistani ajautui alkoholin ja huumeiden pariin jne. Elämä koetteli suuresti lähipiirissäni, mutta myös omassa elämässäni; sain keskenmenon tapaturmassa ja tulin petetyksi kahdessa parisuhteessa peräkkäin. Veljeni ajautui rikosten ja alkoholin tielle.Siinä oli liian monta asiaa liian lyhyelle ajalle, kun ei voinut puhua kenenkään kanssa. [osa tekstistä poistettu] Hakeuduin lopulta nuorisopsykiatrin puheille. Kävin puhumassa hänelle useasti viikossa, mutta en kokenut, että se olisi auttanut minua. Vaihdoin toiseen terapeuttiin ja minulle ehdotettiin kuntoutusjaksoakin sairaalassa. En kokenut, että olisin voinut luottaa terapeutteihin enkä halunnut sairaalaan. Kiersin maailmaa (matkustelin yksin, olin vaihto-oppilaana ja tein vapaaehtoistyötä. Kiersin n 15 maata). Muutin useaan otteeseen Suomen sisällä ja etsin itseäni, kunnes tajusin, etten voi juosta karkuun ongelmiani, ne seuraavat perässäni. En voi odottaa muutosta, vaan minun on tehtävä itse asioille jotain. Muutin uudelleen (paikkakunnalle, jossa kukaan ei tuntenut minua), kenelläkään ei ollut ennakkoluuloja, aloin saada uusia tuttavia, joista koitui ystäviä (heillä oli samankaltaisia kokemuksia elämästä, kuin minulla). Pikku hiljaa, näiden uusien ystävien kautta opin elämään, opin näkemään maailman ja olemaan tyytyväisempi itseeni (löysin uskon). Luottamaan itseeni ja unelmiini. Aloitin kohtaamalla koulukiusaajani, puhumalla heille ja antamalla heille anteeksi. Sanoin, kuitenkin, etten koskaan tule unohtamaan heidän tekojaa tai hyväksymään niitä. Selvitin vanhat asiat oman pääni sisällä ja niiden ihmisten välillä, jotka olivat tehneet elämästäni vaikeaa vuosia. Sinä päivänä päätin, että tänään aloitan uuden elämän. Päätin, että löydän jokaisesta päivästä syyn elää, päätin etten aio hukata elämää, päätin, että aion nauraa joka päivä ja päätin, että en anna kenenkään kävellä ylitseni, vaan aion olla omaitseni.
Tapasin maailman ihanimman ihmisen, parhaan ystäväni ja rakkaan mieheni vähän aikaa sitten. Hän tietää taustani ja jaksaa tukea ja tsempata minua elämässä. Hänen ansiostaan puhuin asioista avoimesti, puhuin kaikki asiat myös perheelleni. Enää minulla ei ole mörköjä eikä salaisuuksia. Mieheni vierellä tunnen itseni kauniiksi, älykkääksi ja ennen kaikkea hyväksi sellaisena, kuin olen.
Nykyään asun ulkomailla osan vuodesta, opiskelen ja teen töitä. Puhun päivittäin englantia ja espanjaa. Olen elävä esimerkki siitä, että kovalla työllä ja yrittämisellä voi saada aikaan ihmeitä. Minulla on tulevaisuuden suunnitelmia ja haaveita, jotka aion toteuttaa. Olen löytänyt itseni, itseluottamukseni ja rautaisen tahdon voittaa elämä puolelleni. Olen kasvanut vahvaksi nuoreksi naiseksi. Nykyään teen vapaaehtoistyötä nuorten kanssa, jotka painivat samojen ongelmien kanssa, joiden kanssa minä painin aikanaan. Olen ylpeä itsestäni, koska minulla on kerrankin hyvä olla, vuosiin.
Toivon jokaiselle koulukiusatulle jaksamista. Kyllä elämä vielä näyttää paremmankin puolensa. Rankat kokemukset kasvattavat ihmisenä ja niiden jälkeen oppii arvostamaan elämää.