Viime lukuvuonna menin meidän koulupsykologin luo kertomaan yhdestä henk.koht asiasta, enkä sitä ennen ollut kertonut siitä (asiasta) vanhemmilleni. Hän painosti minua kertomaan, vaikka se oli TOSI ahdistavaa. Sitten kerroin. Koulupsykologin työnhän pitäisi olla luottamuksellista? No, näin se meidänkin psykologi sitten väitti, mutta eipä niin käynytkään. Kerroin vähän muutakin siellä ja kun lopetin psykologin luona käynnin, sain vähän ajan päästä kuulla äidiltäni, että hän (koulupsykologi) oli kertonut kaiken, mitä olimme puhuneet siellä. Käynnit auttoivat minua, mutta kun sain kuulla, että hän oli puhunut selkäni takana, se romautti minut takaisin alas.
Aina kun nään psykologin käytävillä (koulussa), se on tosi kiusallinen tilanne ja hän tuijottaa minua paljon – se ahdistaa.
Minulla on tällä hetkellä kova koulustressi ja haluaisin mennä hakemaan apua koulupsykologin luolta, mutta en uskalla, koska pelkään että hän kertoo taas asioitani vanhemmilleni.
Olen menettänyt luottamukseni kaikkiin muihin paitsi vanhempiini.
Moi!
Voi että kun ottaa päähän tollanen!!
Oletko tästä sanonut kellekkään? Jos et SANO.
Itsekkään en voi enää luottaa terkkariin. (pitkä
Tsemppiä!!
Mun mielestä ne psykologit ei saa kertoo sun asioitas muille, mut jos ne asiat on jotain vakavii, ni must sitte niillä on kai oikeus kertoo siit vanhemmille. Siis mun mielestä se menee niin… ???
Joistaki asioista on ilmotusvelvollisuus, joistaki vakavammista jutuista, en tiiä tarkalleen mistä. Mutta joo, mulle kävi niin että koulukuraattori laverteli kaikki jutut opettajalle. Olin tosi pettyny, mutta lopullinen luottamus meni ku sama ihminen käytti erästä kaveriani vastaan niitä asioita, joita hän oli luottamuksella kuraattorille kertonut. Siinä tilanteessa oli mukana useita sellaisia (kaverini silloisia luokkakavereita), joille asia ei millään muotoa kuulunut.
Jos suoraan sanotaan, niin minun mielipiteeni on että jos mielenterveytesi ei ole aivan kuopassa (jos esim. pystyt puhumaan vanhemmillesi tai muulle aikuiselle niin, että luotat heihin ja pärjäät heidän tuellaan), käytä mielummin sitä. Toki jos luotat vanhempiisi ja haluat silti puhua psykologille, onko haittaa, jos psykologi kertoo niistä vanhemmillesi? Toki ymmärrän ja tiedostan sen, että se pettää luottamuksesi.
Minulle ja useille kavereilleni on jäänyt huonoja kokemuksia sekä kuraattoreista että psykologeista. Toki on niitänkin, joille ns. ammattiavusta on ollut erittäin paljon hyötyäkin. Minusta on ikävää ohjata ihmisiä kääntymään mielummin jonkun muun puoleen kuin ammattiavun, mutta olen kuullut ja kokenut niin paljon pahaa siitä, että psykologi tai kuraattori on levittänyt henkilökohtaiset asiat ties minne. Tämän takia en aina kykene suosittelemaan ammattiauttajaa… Tsemppiä sinulle, kyllä se siitä :)
