Mooi! :)
Pieni varoituksen sana heti alkuun, tää tulee olemaan varmaan aikamoinen romaani mut toivottavasti joku saa tästä jotain irti. Halusin nyt vaan tulla vähän setvimään mun ajatuksia anonyymisti johonki ku tästä aiheesta en osaa vielä oikeen kavereillekkaan puhua :’D
Oon siis kohta 16v tyttö joka ei aina tunne itteään täysin tytöks. She/they pronominit täl hetkel tuntuu eniten omalta. Suuntautumiseltani oon bi, ja sen tajuaminen tän sukupuolikriisin ehkä pikkuhiljaa laitto aluille.
Tää koko juttuhan oikeestaan sit kunnolla lähti liikkeelle siitä et pukeuduin viime halloweenina Jokeriks (Jared Leton Jokerista inspiroitunut), siin oli just puvun housut ja kauluspaita yms, you know, aika masc asu. Ja eivittu kuinka tunsin itteni ne vaatteet ja rooli päällä niiiiin kuumaks ja hyvännäköiseks ja tuntu ihan kivalt ajatukselt et joku sanois mua komeeks nätin sijasta.
Rupesin miettii tätä tarkemmin ja hetken mua jotenki ”inhotti” koko asia ja tää jokeriasu ja oma itteni ja kaikki. Sit alko tulla kriisi päälle sukupuoleni kaa, tyttöys ei tuntunu kivalta mut en tienny yhtään mikä muu sit tuntuis omalta :D Sittemmin tää hetkellinen syvä itseinho onneks väistyi mut kyl mä edelleen paljon mietin identiteettiäni.
Haluisin silloin tällöin olla poika tai ehkä ylipäätään jotain muuta kuin tyttö, mut en kuitenkaan pojan kehossa. Rinnat vaan ois kiva sellasina hetkinä saada pois mut joskus kyl taas tykkään niist. Rintsikoiden käyttö tuntuu välillä aika epämukavalta sekä fyysisesti että psyykkisesti, käytän yleensä niitä vaan sillon ku on tarvis ja muuten urheilutoppeja. Oon alkanu miettii et haluisin ehkä jossain kohtaa hommata binderin ja testata miltä tuntuis käyttää sitä sillon kun on maskuliinisempi olo. Välillä haluun olla komee ja kuuma ja maskuliininen ja silloin tällöin taas feminiinisempi ja nätti ja söpö. Usein molempia.
Käytän aika baggyjä ja peittäviä vaatteita, toki ihan vaan siks et ne on mukavia päällä ja näyttää kivalt mut ehkä mä myös alitajuisesti haluun vähän piiloutua niihin mun laihuuden ja muun takia. Mekkoja ja hameita oon viimeks käyttäny alkusyksystä et saa nähä miltä tuntuu keväällä vetää juhlamekko päälle vai meenkö ysien juhlaan puvunhousuissa ja kauluspaidassa. Ehkä tää on ihan tyylikysymyskin, olin pienempänä se pinkki mekkoprinsessa niin hämmentää ku vaatemaku onki yhtäkkii alkanu mennä osittain maskuliinisempaan suuntaan. Mulla on kans aina ollu enemmän tai vähemmän pitkät hiukset ja nyt haluisin leikata ne lyhyemmäks, ehkä joku semi lyhyt wolf cut tai vastaavaa josta just ylettyis tekeen sellasen Eren Yeager -henkisen man bunin.
Ehkä voisin sanoo et haluun olla nätti sillä tavalla kun pojat on ja komee sillä tavalla kun tytöt on, jos tässä on mitään logiikkaa?
Tän mun sukupuolen ja tyylin tutkiskelun oon taas huomannu ehkä avaavan mulle mun seksuaalista suuntautumista paremmin, ennen tykkäsin enemmän pojista mut nykyään oon ehkä enemmän tyttöihin ja muunsukupuolisiin päin. Tai sit alitajuisesti sisäistetty heteronormatiivisuus pikkuhiljaa väistyy, entiiä. Jos nään jonkun hyvännäköisen tyypin nii en aina tiiä haluunko olla hän vai hänen kanssa xD
Toisaalta en jaksa täl hetkellä hirveemmin miettiä mitä mä sit oikeestaan oon mut sit taas kyl se aina vähän kolkuttelee takaraivossa. Osittain tyttö ja osittain jotain muuta? Demityttö? Ihan vaan jonkin sortin maskuliininen tyttö/tomboy? Genderfluid?
Ois superkiva kuulla muiden ajatuksia ja kokemuksia aiheeseen liittyen, erityisesti yllä mainittuihin itsensä määritteleviltä mut tosi mielellään ihan kaikilta muiltakin! Eli ehdottomasti tänne vaan juttelemaan jos huvittaa (ja aplodit kaikille jotka jaksoi lukee tän koko sepustuksen hahah) <3
Moi! Mulla on vähän sama ongelma kun sulla: en tiedä et mikä oikeen oon. Mäkin pukeuduin pienenä pinkkeihin prinsessamekkoihin ja käytin vaan pinkkejä vaatteita :D Nykyään käytän vaan musti/vihreitä/ruskeita vaatteita. Leikkasin itsekin myös lyhyemmäksi hiukset, koska se vaan tuntui paremmalta. En kättä mekkoja/hameita koska tunnen oloni epämukavaksi niissä.
En tiedä mistä tämä johtuu. Mietin sitä koko ajan ja en oikeen tiedä kummasta sukupuolesta olen kiinnostunut.
Olen melkeimpä aina tyttöjen kanssa, mutta minulla on monta hyvää ja luotettavaa kaveria, jotka ovat poikia.
En meikkaa/lakkaa kynsiä koska se tuntuu liian ”tyttömäiseltä” enkä koruja. Välillä haluasin olla poika, koska se tuntuu jotenkin paremmalta ajatukselta. Se on myös raskasta kamppailla oman ulkonäön takia.
Käytän myös baggyjä ja isoja/leveitä vaatteita. Se tuo rauhoittavan fiiliksen, kun ei tarvitse miettiä omaa kehoa, eikä kukaan sitä nää. Joskus haluaisin että mulla ois rinnat, toisinaan että ne vois lähteä.
Tuntuu, että olen jotenkin ”poikamainen”. Välillä mua tuijotetaan, ja se tuo lisää epävarmuutta.
On ihanaa, että löysin jonkun jolla on samoja ongelmia kuin minulla<3 En ole ennen ihmistä nähnyt/tavannut, jolla tuntuu olevan samat ongelmat kuin minulla. Tsemppiä sulle<3<3
Moiii! (ja tottakai jaksan lukea <3)
Tärkeintä on vaan, et teet / pukeudut sillee miten tykkäät. Mulle toi kuulostaa siltä, että olisit genderfluid, mut en mä sitä päätä. Voithan sä olla maskuliinisesti söpö ja naisellisesti komea, MIKSEI?! Ja hei, I totally get it.
Tiiätkö, kokeile vähän kaikkee. En mä tiedä mitään muuta tapaa sada selville kuka tai mikä sä oot! Muista vaan, et oot aina ihana <3
– Solar
Hellurei,
Mulla itselläni on saman tyyppine ongelma.
Tunnen välillä oloni hyper maskuliiniseksi ja rinnat ahistaa ja kaikkea muuta (oon siis syntynyt tytön kehoo yms).
Tahdon pukeutua puvun housuihin ja kauluspaitaan. Tekee mieli leikata hiukset ns poikamaiseks (ja niin olen tehnytkin ihan 2023 vuoden alussa).
Mutta TOISINAAN haluan laittaa päähäni pitkähiuksisen peruukin (ihan aidon näköisen siis ei mitää vappu krääsää tms), laittaa minihame, korkeat demoniat, ja vaikkapa pitsitoppi. Tekee mieli meikata feminiinisesti, laittaa ripset ja kynnet.
Nää kaks olomuotoo ja minäkuvaa tuntuu niin ristiriitasilta.
Molemmat on minua.
Sanotaanko näin että sukupuoli kokemukseni heittelee ja vaihtelee;
Tänään olen femme muija huomenna kuuma jätkä.
Tahtoisin tälle nimityksen…enny iha transvestiitiksi lähtisi sanomaan hmm…
Jos täällä on joku viisas voisiko hän nimetä mihin lokeroon saattaisin kuulua tai minkä nimisiä lokeroita on edes olemassa ja selittää mitä mikäkin lokero tarkoittaa, jotta voin poimia omani. Jos en löydä vastausta jättäydyn lokeroinnin ulkopuolelle. Olen minä. Olen välillä mies. Välillä nainen. En koskaan mitään siltä väliltä, enkä koskaan molempia samaan aikaan.
Kiitos kun sain jakaa ajatuksiani ja tsemppiä kaikille sukupuoli ja seksuaalisuus kriisiä kokeville.
Ps. Olen pan:’)
Moikka!!
Mä aattelin vastata ku kuulosti niin tutulta. Tästä ei oo varmaan varsinaisesti apuu mut mäki kirjotan nyt jonku romaanin josta saa toivottavasti vertaistukee tai jotain. :D
Mäkin oon 15- vuotias bi, kaapissa tosin, ja oon alkanut lähiaikoina miettimään enemmän mun sukupuolta.
En oo ikinä ennen kauheesti ees ajatellu koko sukupuoliasiaa ja ehkä just sen takii mä en oo tajunnu etten mä välttämättä ookkaan tyttö. Jo jonkun aikaa mä oon kiinnittäny normaalia enemmän huomioo siihen ku mua tytötellään. Aluks mä aattelin et mua vaan ärsyttää oletus siitä et kaikki on cis, mut mä aloin miettii että onks se sittenkään pelkästään sitä. Musta tuntuu inhottavalta ajatella sitä, miten muut näkee mut esim. koulussa, kun mä näytän perus cishet tytöltä, vaikka musta ois kiva näyttää androgyyniltä.
Toisaalta mä en oo tuntenu dysforiaa mun kehosta, mut mekot taas ei tunnu omalta. Esim.
kun mä katon mun rippikuvaa, jossa mä oon mekossa, mä en nää itteeni siten, miten mä koen sisällä olevani. Mä oon myös miettiny hiusten leikkausta. Muakin houkuttais
vähän pukee ysien päättötodistuksen jakoon puku, mutta mun perhe yllättyis varmaan täysin. Emt. Vaikeinta on ehkä tietää oonks mä masc tyttö vai nonbinary, koska mua kiinnostaa androgyyni pukeutuminen ja mun ”type” on aika androgyyni nii mullekin on välillä epäselvää oonks mä ihastunut vai haluunks mä näyttää siltä tyypiltä. Usein varmaan osittain molempii.
Mulla on usein myös tunne et mä vaan feikkaan, koska adrogyynit tyypit näyttää musta coolilta ja aattelen että, mitä jos mä oonki vaan cis, joka haluu olla ”cool”. Mä oon huomannu et mä oon miettiny mun sukupuolta varmaan päivittäin, koska mä en tiiä oonks mä tyttö vai en, vaikka haluisin olla ajattelematta koko asiaa. Mä oon aika varma etten mä oo genderfluid ja oon miettiny et ooks mä she/her, she/they vai they/them.
Tässä ois nyt varmaan tiivistettynä mun lähiaikoina eniten ajatellut ajatukset. Toivottavasti sä sait tästä jotain irti ja oli tosi kiva lukee sun kokemuksii… <3
Älä ota stressiä. Ole sellainen kuin olet. Älä koeta pakottaa itseäsi mihinkään muottiin, älä pojan, äläkä tytön, äläkä ajattele itseäsi minkään sukupuolen kautta. Sukupuoleesi kun et voi vaikuttaa. Siihen, miten pukeudut ja miten miellät itsesi, voit vaikuttaa. Ole oma itsesi vaan. Se on se salaisuus. Ole oma itsesi sellaisena kuin miltä sinusta kulloinkin tuntuu.
Moi!
Vastasin tähän jotain 10 kk sitten nii tässä ois pieni update:
(ihan vaan jos joku muukin on tuskaillu sukupuolensa kaa)
Oon siis aika varma et oon muunsukupuolinen/nonbinary. Mä oon aikalailla hyväksyny sen, mut kyl mä joskus alan epäilee ja kiellän sen mun mielessä et: ”Mitä sä nyt kuvittelet oot sä varmaan kuitenkin vaan tyttö.” Mut kuitenki tuntuis naurettavalta kaiken tän jälkeen kuvitella olevansa cis tyttö. Ja kyl mä oikeesti tiiän etten mä oo.
Musta tuntuu et mä en ois epäröiny näin paljon jos mä en pelkäis tulla kaapista ja todistaa kaikki mun vanhempien oletukset vääriks.
Ja mähän siis näytän edelleen cis tytöltä mikä tekee tästä vielä pahempaa. Mä en koe mitenkään pahaa dysforiaa mun kehosta mut monet vaatteet ja mun hiukset saa mun olon epämukavaks, koska mä en näytä siltä mitä mä tunnen olevani.
No joo, toivottavasti joku jolla on samanlaisii ajatuksii saa tästä jotain johon samaistuu…
Tsemppii kaikille sukupuoltaan pohtiville ja kaapissa oleville!! <3
Hellou!
Mä niinku samaistuin yli puoleen tosta tekstistä…. En voi päättää sun puolesta sitä, mut kannattaa ite tutkia eri vaihtoehtoja.
Ciaó!
saattaisit olla genderfluid
Genderfluidiksi itsensä kokeva tuntee sukupuoli-identiteetin vaihtelua eri aikajaksojen välillä, esim.
päivä1 tyttö
päivä4 poika
päivä 13 nonbinary
päivä 39 jokin muu
aikajaksot voivat olla minuutista vuosiin
ps. suosittelen googlaamaan
”mitä tarkoittaa genderfluid”
t. Ihmeinen
Moi!
Ois mielenkiintoista kuulla sun kokemuksii, jos sä vaan haluut jakaa niitä täällä.
Ja siis mähän oon tutkinu eri vaihtoehtoja jo kauan, mut en oo vaan uskaltanu myöntää itelleni etten oo cis…
Enkä mä kai vielkään oo täysin päässy mun sisäistetystä transfobiasta, mut onneks somes on paljon queer-sisältöö joka helpottaa.
Siinä taas vähän avautumista…
Tarkennan vaa et tarkotin ton vastauksen siis sille joka laitto 29. päivä.
(en huomannu et tähän ketjuun oli tullu yks toinenki ”viesti”)
eikä, en ees muistanu tätä aloitusta 😭 oon nyt ihan kauheen myöhässä mut kiitti hirveesti kaikille jotka tähän jo silloin aiemmin ja nyt on vastannu, niiiin hyvä kuulla muidenkin näkemyksiä ja kokemuksia
voisin itekkin tehdä pienen (aka aivan liian pitkän) updaten, onhan tosta nyt jo melkein vuosi ku ton ekan viestin kirjottelin :))
tässä välissä on tapahtunut ihan hirveesti kaikkea, mut voin kyllä sanoo et oon tällä hetkellä aika comfortable itteni ja kehoni kanssa mikä on ihanaa. leikkasin tukkani keväällä lyhyemmäksi joka oli ihan hiton hyvä päätös. oon löytänyt mun tyylisiä vaatteita lisää ja uusia juttuja itsestäni. en tiiä miten kuvailisin mun tyyliä, yleensä melko masc sellasella feminiinisellä touchilla. usein aika androgyyni, ja rakastan sitä. mekkoja en käytä paljoa, mut silloin tällöin on kyl kiva olla vähän girlypop. tuolloin mua ahdisti tulla nähdyksi liian tyttönä, mutta nyt asioiden löytämisen jälkeen oon jotenkin enemmän tullut sinuiksi sen kanssa. että mä voin olla mitä haluan ja silti tyttö jos siltä tuntuu. ja mahdollisesti osaksi jotain muuta. eri päivinä eri juttuja. jos pitää valita jossain kyselyssä sukupuoli, joskus valitsen muun ja joskus tytön. puhuin tossa alotuksessa myös siitä että mua ahdistaa rinnat joskus. nykyään suurimman osan ajasta tykkään niistä, joskus taas on kiva piiloutua isoon huppariin mutta ei niiden olemassaolo ahdista. instaprofiilissa mulla on tällä hetkellä they/she pronominit.
ja update tuohon ysien juhlan asun pohdiskeluun: päädyin tekemään kompromissin ja laitoin ysien tansseihin puvunhousut + kauluspaidan + korkkarit ja kevätjuhlaan mekon + converset + farkkutakin :D oli hyvä päätös, molemmissa asuissa oli vähän molempia. ja tosta mä ehkä opin että kaikessa voi olla vähän kaikkea.
tälleen jälkeenpäin mietittynä tossa kriisissä oli ahdistusta ja hämmennystä monista eri asioista. muustakin kun siitä mitä kirjotin. kuten moni mulle vastasi, asioiden kokeilu ja turhan stressaamisen lopettaminen oli paras apu. varsinkin Solarin ja lukiolaisen vastaukset voin tällä hetkellä allekirjoittaa täysin :)
en siis vieläkään tiiä mistään mitään ihan täysin, mut you know what? ei tarvikkaan tietää. ehkä hiukan eri juttu jos asiasta on koko ajan oikeesti tosi voimakasta ahdistusta, mut itteni kohdalla paras ratkaisu oli ihan vaan vibailu sen mukaan miltä milloinkin tuntuu. is it a crush or gender envy on yhä läsnä tho :DD mut en laita itteeni mihinkään lokeroon. jos pitäis, niin ehkä oon tyttö, ehkä en. ehkä genderfluid, ehkä en. ehkä demigirl, ehkä en. ei sillä oo väliä. mä oon vaan.
tsemppiä kovasti kaikille jotka pyörittelette samanlaisia ajatuksia ja ootte tullut tänne avautumaan tai ihan vaan luette tätä. ihanaa jos tästä ketjusta on ollut jollekin hyötyä. ja kiitos kun sain ja saan jakaa ajatuksiani, pus <3