Must tuntuu et kaikki menee ristiin rastiin ja sekasin päällekkäin.
Mul on unelmia ja haaveita jotka sysääväät toisensa kelvottomiksi.
Esim. Yksi suurin on että haluan matkustaa koko nuoruuteni ja nähdä koko maailman, mutta sitten taas haluasin elää koko elämäni kunjallisesti suomessa SUOMALAISENA ???
Must tuntuu että oon tosi kiittämätön ja tosi harvoin osaan arvostaa Suomea.
Unohdan miten hirveitä asioita Suomessa ja Suomalaisille on tapahtunut.
Oikeastaan itsenäisyyspäivä ainoa aika vuodesta jolloin osaan olla kiitollinen ja arvosta veteraaneja ja sodissa kaatuneita.
Perheemme on hyvin kiinnostunut sodista ja ei ole kesäloma jos ei käydä edes yhdessä sota museossa Suomessa.
Tuolloin joskus myös nousee suuri kunjoitus kaikelle sille mitä rintamalla on koettu.
Tuntuu että minunkin pitäisi kantaa oma osuuteni Suomen itsenäisyyden vaalimisesta, mutta en tiedä miten.
Olisi upeaa lähteä 18v puolustus voimiin/laivastoon, mutta minusta tuntuu ettei se ole oikein minun juttuni.
Mutta mitä ihmettä sitten teen.
Mietin useasti, että ajattelevat koko kouluni häiriö oppilaat, valittavat, ne jotka aina saavat kakeja että kuinka suuren työn ja kärsimyksen sotilaat kantoivat että meillä nyky nuorilla olisi kaikki näin hyvin???
Muutonkin kaikki vanha sota-aikainen ja ennen sitä kiehtoo. Maalaiselämä, elokuvat, laulut ja ihmiset, tavat ja perinteet.
Joskus tulee sellainen tunne että täytyy kuunnella esim. Jääkärinmarssi tai Maantie on kova kävellä.
Tulen aina niin onnelliseksi niistä❤
Haluasin myös viettää itsenäisyyspäivän jotenkin upeammin ja arvokkaammin kuin vain televisiön ääressä katsoen tuntematonta sotilasta, paraatia tai linnanjuhlia. Tänä itsenäisyyspäivänä ajattelinkin ehdottaa äitille että leipoisimme niinkin suomalaisia kuin Karjalan piirakoita, kun itse niitä en ole koskaan tehnyt.
Minua harmittaa ja mietityttää miksei tänäkin päivänä voisi käyttää koulussa arkena, hameita ja mekkoja, sellaisia talvia-asuja kun silloin. Se olisi jotenkin ihanaa ja minun tyylistä(osittain)
Olisi ihana asua vanhan ajan maatilalla, kanojen, lampaiden ja hevosten kanssa.
Jos eläisin sotien/sota-aikaan olisin ehdottoasti lähtenyt lotaksi ja lähtisin nytkin jos sota sattuisi syttymään.
Mutta vaikka valitsisin kin Suomen sijaan matkustelun, mukanani kulkisi aina Suomen lippu, viettäisin itsenäisyyspäivää, ja tulisin aina käymään suomessa ja ehkä joskus tulisin viettämään eläke päiviäni jonnekkin pieneen maalaiskylään pieneen söpöön mökkeröön❤
Ihmisen saa pois Suomesta, mutta Suomalaisuutta ei ihmisestä❤
Uskon että opin enemmän ja paremmin arvostamaan suomea ja suomalaisuutta kun olen kaukana sieltä❤
Jos jään Suomeen haluan tehdä jotain historia työtä Suomeen liittyen, tai jotain muuta Suomeen liittyvää😘❤
– 15v tyttö jota kiinostaa Suomen historia, sodat ja KAIKKI vanha ja tuntee itsensä kelvottomaksi ja kiittämättömäksi.
