moikka!
en tiiä mistä alottaa mut aloitetaan siitä että olen ollut viimeisen vuoden ( enempi, vähempi) yksin. Tai tarkalleen tuntenut olon hyvin yksinäiseksi vaikka ympärillä on oma perhe ja kaverit. Vaikka tällä hetkellä on vaikea hahmottaa onko niitä kavereita vai ei.
Miten mä pääsen tästä fiiliksestä eroon tai edes lievennettyä sitä? Olin kyllä kaverilla tänään yötä mutta sielläkin tuntui yksinäiseltä. Erosin ekasta suhteestanikin n. 3 viikkoa sitten. Olo on yleisesti ihan karsea ja tuntuu että kukaan ei halua olla mun kanssa millääm tasolla. Ois tosi jees jos täältä sais jonkilaista neuvoo tai supoorttia asiaan.
Moi,
Mä ymmärrän.
Ensinnäkin, ero on aina vaikea asia ja iso muutos, vaikka se olisi tapahtunut yhteisymmärryksessä. On lupa olla surullinen siitä!<3
Yksinäisyys voi olla myös kuvailemaasi emotionaalista, eli että on jatkuvasti ihmisiä ympärillä mutta ei tunne kuuluvansa mihinkään. Mä lohdutan sua sillä, että löydät kyllä vielä varmasti jonkun hyvän porukan ihmisiä, tai edes yhden ihmisen, elämääsi ja se lieventää yksinäisyyden tunnetta.
Ehkä olisi hyvä puhua myös jonkun ulkopuolisen aikuisen kanssa? Kuraattori, terveydenhoitaja, tai Lasten ja nuorten puhelin?
Laitan vielä infoa:
Lasten ja nuorten puhelin
p. 116 111 (puhelu on maksuton)
ma–pe klo 14–20
la–su klo 17–20
Voimia syksyyn! <3 Kata
