Se, että on vähän huonossa kaveriporukassa vai olla yksin?
Mun kaveriporukassa yks kohtelee mua alentavasti ja vitsailee paljon musta niin että se saa mut epävarmaksi ittestäni. Se todennäköisesti tekee sitä vitsillä eikä tarkota satuttaa mua, mutta oon sanonu asiasta ja se ei ymmärrä. Oon ollu sen kanssa pitkään kaveri ni tuntuis vähän pahalta jättää se yhtäkkiä.
Sit toinen on semmonen ärsyttävä pick me, se ei oo ilkee tai mitään mut ei selvästi tykkää musta hirveesti. Enkä mäkään siitä rehellisesti sanottuna.
Kolmas on kiva tyyppi ja sekin varmaan pitää mua ihan kivana, mutta tuskin välittää paljoa kun ei olla tunnettu pitkään.
On meillä hauskaakin välillä, mutta yleensä tunnen oloni ulkopuoliseksi.
Mietin että irtaantuisin näistä vähitellen ja kattelen mitä reagoi, mutta kannattaako? En oo kauheen ekstrovertti mutta oishan se hyvä olla kavereita, vanhemmat ragee jos ei oo. Mulla on sosiaalista ahdistusta ja mun on jotenkin tosi vaikee hommata uusia kavereita varsinkin nyt kun koulussa on jo valmiit kaveriporukat. Pelottaa että mua kaduttaa sitten jos lähen tästä porukasta.
Tulipa pitkä viesti.
Tuntuu että joku voi tunnistaa mut tästä sadusta D:
Mitä mä oikeesti teen???
Ensinnäkin, kiitos että jaoit tän. Ei ole helppo pohtia tällaisia asioita ja on ihan ymmärrettävää, että olet ristiriitaisissa fiiliksissä.
Lyhyesti sanottuna: sinun ei tarvitse jäädä huonoon kaveriporukkaan vain siksi, että pelkäät yksin jäämistä. Mutta ei myöskään tarvitse hypätä tuntemattomaan yhtäkkiä, vaan voit edetä rauhassa.
Miten voit lähestyä tilannetta?
Irtaannu vähitellen. Ei tarvitse tehdä isoa ”lähtöilmoitusta” tai katkaista kaikkea heti. Jos tunnet olosi usein ulkopuoliseksi ja epämukavaksi, voit vain alkaa viettää vähän vähemmän aikaa porukassa ja katsoa, miltä se tuntuu.
Etsi uusia mahdollisuuksia, mutta ilman painetta. Uusien kavereiden löytäminen voi tuntua vaikealta, mutta joskus se tapahtuu pikkuhiljaa ja yllättävistä tilanteista. Voisitko esimerkiksi jutella enemmän jollekin muulle koulussa, josta saatat olla jo vähän kiinnostunut kaverina? Tai kokeilla jotain uutta harrastusta tai tekemistä, missä voisi olla samanhenkisiä tyyppejä?
Älä pelkää yksinoloa. Se että viettää hetken enemmän aikaa yksin ei tarkoita, että jäisit yksinäiseksi ikuisesti. Joskus on parempi olla yksin kuin porukassa, joka saa olon huonoksi. Jos lähdet, et ”menetä” kavereita vaan teet tilaa paremmille ihmissuhteille.
Vanhemmista älä stressaa liikaa. On normaalia, että vanhemmat haluaa lapsensa olevan sosiaalinen, mutta ne ei ehkä aina tajua, että huonossa seurassa olo voi olla yksinäisempää kuin yksinolo. Jos ne kyselee asiasta, voit sanoa vaikka: ”Oon vaan vähän miettinyt mun kaveriporukkaa, mutta kyllä mä löydän omat tyypit ajallaan.”
Kadutko jos lähdet? Ehkä hetkellisesti, mutta se menee ohi. On mahdollista, että tulee hetkiä jolloin mietit olisiko pitänyt jäädä. Mutta jos kerta toisensa jälkeen tunnet olosi huonoksi tässä porukassa, se kertoo jo paljon. Ja ajan kanssa tulet huomaamaan, että löytyy parempia ihmisiä.
Ootko miettinyt onko koulussa ketään, jonka kanssa voisit yrittää olla enemmän? Vaikka vaan joku tyyppi, jonka vieressä istuminen tuntuu mukavalta? 😊
Hei kiva kun kirjotit tänne!
Mä olin vähän samantyyppisessä tilanteessa yläkouluaikana. Olin kaveriporukassa, jossa yks henkilö vitsaili mun kustannuksella ja vähätteli mun kokemuksia. Muutenkin siinä kaveriporukassa olin läheinen vain yhden kanssa ja tuntu aika ulkopuoliselta. Ymmärrän et toi sun tilanne voi tuntuu tosi rankalta.
Mua sillon nimenomaan pelotti, että en sais uusia kavereita, kun kaikilla tuntu olevan porukat jo. En sit itse uskaltanu tehä sillon asialle mitään. Kun alko toinen aste nii tää meidän porukka sit hajos ja löysin ympärille ihmisiä joiden kanssa tuun paljon paremmin toimeen. Aloin yleisesti voimaan paljon paremmin, kun en enää ollu tekemisessä näiden entisten kavereiden kanssa.
Mua itteeni näin jälkeenpäin harmittaa, että en uskaltanu etsiä parempaa seuraa jo silloin yläkoulussa. Ne ihmiset vaikutti mun jaksamiseen negatiivisesti enemmän kun tajusinkaan.
Sanoit, että olet jo miettinyt omista kavereistasi irtaantumista. Mielestäni se vaikuttaa ihan hyvältä idealta, jos nykyiset kaverit ovat enemmän taakka kuin voimavara ja saa sut epävarmaksi. Sä ansaitset seuraa joka arvostaa sua just sellasena, kun sä oot!!
Tsempit!
Jotenkin meidän kaveriporukka oli yläkoulun loppuun mennessä ajautunut siihen pisteeseen että mua suorastaan haukuttiin ja ylipäätään halveksittiin jatkuvasti ”läpän” varjolla. ¡Tuo oli kuitenkin sen verran tiivis piiri että en kerta kaikkiaan kehdannut hylätä heitä! Oltiin oltu hyviä ystäviä jo ensimmäisestä luokasta asti joten mulla oli todisteita siitä että he pystyvät olemaan hyviä ihmisiä. Jossain vaiheessa tämä kiusaaminen sitten meni niin pitkälle että vaan murruin, aloin itkemään ollessani heidän kanssa. Se oli jonkunlainen käännekohta ja olen nykyään onnellinen ja tyytyväinen tekemiini valintoihin.
Ps. Tunnistamisesta puheen ollen usko että sua on edes kovin helppo löytää täältä. Tilanteesikaan ei ole niin harvinainen kuin voisi luulla, ja pelkästä kirjoitustyylistä voi olla vaikea tunnistaa joku.
Hei mulla on vähän samantyyppinen tilanne. ollaa oltu tosi kiintee kolmen tytön kopla eskarista asti ja oon nyt siis seiskalla, eli ollaan todellaki tunnettu kauan. nykyään jään tosi usein ulkopuolelle monissa tilanteissa. esim luokasta otetaan sellanen pöytä mihin mahtuu vain kaksi niin että mä joudun istuu yksin. tosi usein muut vaa suunnittelee jtn esim mennään koulun jälkee kauppaan tai jonnekki ulos yms. mutta eivät pyydä mua mukaan. mulla oli täs vast ikää synttärit ja kyl molemmat heist onnitteli mutta jäin kaipamaan ees halia, jota en oo saanu tosii pitkään aikaan. jos jompikumpi näist tytöist on kipee tai ei muuten tuu kouluun nii sit mun seura kelpaa mutta muutenn jään aina kakkoseks. en haluis menettää hyviä ystäviä tai siis ei he enää varmaa kovin hyvii ystävii oo mut kuitenki tuntuu hirveeltä joka pv. en sillee ees tunne oikee mun luokalaisii ku ollaa oltu ainaku paita ja perse kaikki yhessä. ja lisäks tietty 8 vuoden tuntemisen jälkeen on tosi paljon myös niitä hyviä mustoja.
tai sit vaa kolmen porukat ei koskaa toimi…
mitä teen?