kellään samanlaisia kokemuksia?
Tuntuu, mettä joka päivää pitää yrittää elää mahdollisimman täydellistä elämää. Äiti saattaa saada raivokohtauksen (siis huutaa naama punaisena, loukkaa ja pitää ihania ”saarnapuhutteluja” jossa väheksyy ja mollaa minua ja sisariani)ihan mitättömistä asioista, tänään viimeksi pikkusiskoni huoneen laittamisesta. siskoni on 8, ja muuton jäljitlä huone on jäänyt rempalleen. Siivottiin se toisen siskoni kanssa vähän aikaa sitten, mutta nyt oli pienempi siskoni vetänyt sen ympäri. Tuli soitto kesken koulupäivän, että menenkö koulusta harrastukseen. Sanoin kyllä, mikä oli ongelma (vaistosin jo, ettne tulisi menemään). Äiti kysyi onko pakko mennä, ettei kestä enää siskoni sotkemista ja alkoi raivota minulle puhelimeen, että harrastukseni on vaan vapaa-ajan viettämistä eikä kukaan enää käy kotona kuin kääntymässä ja kaikki vaan jää hänen harteilleen. Tuli taas tunne, etten todellakaan mene harrastuksene koska muuten tulee raivot niskaan. Menen siis kotiin, ja ihan kohta. Tuntuu pahalta, koska kotona tiedän, että tämän mitättömän raivokohtauksen ohella käydään läpi jälleen koko vuoden tapahtumat, kaikkien lastyen mokat ja äidi ”laiminlyönnit”, joita äitini kuvittelee välillä itselleen.
Äitini saattaa verrata meitä isosiskooni, joka on nyt 25-vuotias. Minutkin hän on haukkunut monet kerrat, kuinka hirveä olen ja kuinka en kohtele häntä kuin siskoni. En muka rakasta tarpeeksi. Lisäksi hänen arvostelunsa, mitätöintinsä ja muu kohdistuu nykyään poikaystävääni, joka ei ole kuulemma ”normaali2 siksi, ettei hän pelaa jääkiekkoa tai jalkapalloa kuten ”normaalit” pojat. Minä taas en ole ”normaali” koska minulla ei ole työtä, koulua ja harrastusta SAMANAIKAISESTi kuten hänellä joskus nuoruudessa.
Alkaa kohta mennä ylitse, sillä olen jaksanut tätä pian 18 vuotta. Uskon, että osa purkauksista syntyy kitkasta joka äidillä on entisen isäpuolemme välillä. Olen maininnutkin asiasta mutta voi, kuvitelkaa sitä huutoa kun äiti kuulee että HÄNESSä olisi muka vikaa?
Raivokohtaukset joskus heltyvät pariksi päiväksi, ollaan iloisia ja hyväntuulisia. Sitten taas naps – ja heti ollaan uhkailuilla kiikuttamassa meitä lapsia pois lastenkotiin tai muualle kun ei jakseta.
Jakakaa joku ihminen kanssani tämä, sillä en tiedä kaunako jaksan tälläistä. Pitäisikö lähteä? En pärjäisi vielä välttämättä yksinäni, kun koulukirjatkin äiti maksaa. Ei vielä työtä (ja tästäkin saa kuulla joka päivä) eli ei olisi kunnolla tulojakaan.
Kiitos kun jaksatte kuunnella!
Mulla ei valitettavasti oo samankaltaisia kokemuksia, mutta koetan antaa vinkkejä parhaan kykyni mukaan.
Uskoisin, et sun ois viisainta puhua jonkun kaa. Voisiko tällainen henkilö olla esim. tuo 25 vuotias isosiskosi? Hänelläkin saattaa olla samankaltaisia kokemuksia, vaikka äitisi kuinka hehkuttaakin häntä. Yksi mahdollisuus olisi myös yrittää puhua äitisi kanssa ”kuin järkevät aikuiset” ja painottaa tätä hänellekin, vaikkakin minusta tuntuu tässä tapauksessa, ettei äitisi kuuntele järkipuhetta. Minusta vaikuttaa suoraan myös siltä, että hänellä saattaa olla myös mielenterveysongelmia, vaikka hankala sitä on sanoa kun en sen paremmin tiedä. Tuollainen käytös ei kuitenkaan ole millään lailla hyväksyttävää, sillä ei vanhempien tulisi tuhota lastensa itsetuntoja, vaan olla tukena.
Sori tuo kliseinen ”kerro jollekulle”, mutta olen huomannut sen oikeesti auttavan. Kaikkea hyvää sulle, ja toivon, et tästä oli ees jotain apua:).
Mul on vähä samanlaist kotona
Huudan itse takaisin kun alkaa ottaa päähän, vähän ajan päästä menee hiljaiseksi kun itseltä lähtee samanlainen ääni.
– John, 17.
miten nä kestät:(
Ei tod samaa meillä meil menee hyvin mut surettaa ku sullon tollee.. :/ tsemppiä. :(
Mulla itsellä samanlainen tilanne. En tiedä mitä tehdä, ja olen vasta 16, joten en voi muuttaa poiskaan. Hankala tilanne :/ Viimeksi eilen oli taas aivan kamala riitakohtaus klo 5 yöllä, kun äitini ja isäpuoleni tulivat viihteeltä ja alkoivat laulaa karaokea, vaikka me muut nukuimme.. Siitähän sitten riita tuli.. Äiti otti multa tietokoneen ja puhelimen pois, sain ne onneksi tänään takaisin ja ajattelin tulla tänne katsomaan, jos saisi jotain apua tähän ongelmaan, koska en jaksa tällaista enää kovin kauaa.. Mutta ymmärrän, miltä susta tuntuu, koeta jaksaa !