Tänään illalla tuli uusi murtuminen. Olen tyttö, joka asuu yksin äidin kanssa. Elämä on suunnattoman epäreilua. Vanhempani käy töissä, on kaikin puolin kunniallinen, mutta miksi raha ei riitä? Hän yrittää kaikkensa tehdäkseen minut onnelliseksi, mutta nuorikaan ei voi ummistaa silmiään kaikelta.
Asunnostamme on katkaistu sähköt moneen otteeseen, häätöuhkauksia on tullut, enkä enää tiedä mitä tehdä…
Mitään ei ole tehty väärin, työssäkäyvä ihminen, ei alkoholismia, mutta elämä ja ihmisarvo on koetuksella.
Tämä on Suomi, ja silti asiat voivat olla näin väärin! Ei sanoin voi oikeastaan kuvailla tunnetta, kun haastemies tiputtaa postiluukusta kirjeen; HÄÄTÖ.
Paniikki iskee, mitä voi tehdä? ”Aikuisten asiat” ovat aikuisten, mutta tietyssä vaiheessa ne kietoutuvat nuorenkin elämään, ja pitävät otteessaan. En rakasta ketään enkä mitään enempää kuin äitiäni, ja minua suututtaa, sillä tämä on niin väärin.
Ahdistus valtaa mieltä, ja luottamus päättäjiin on nolla. Tähänkö te pyritte säännöillä ja asetuksilla, rajoilla ja rajoittamisella?
Meilläkin ei oo aina ollu rahaa uusiin vaatteisiin mut kun luin ton, avasit mun silmiä. Tsemppiä teille!
Tämä kaikki mitä sinun pitää mennä läpi on varmasti raskasta. En halua sano että ymmärrän, koska minun perheelleni ei ole vastaavia ongelmia. Mutta toivotan sinulle kuitenkin onnea ja voimaa odottaa parempia aikoja.
