Onko kukaan samassa tilanteessa?
Eli ainoa kaverini jolle joskus pystyin kertomaan kaiken, ei ota minuun enää yhteyttä ollenkaan.
Mä olen se joka aloittaa viestiketjun ja silloinkin se keskusteleminen jää todella tyngäksi.
Oon tosi pettynyt koska luulin että oon sentään jotenkin tärkeä mutta nyt mulle ei enää jakseta edes puhua, ja kyläilläänkin toisillamme harvoin vaikka lähellä asutaankin.
Olen puhunut asiasta ja ymmärsi yskän, ainakin sanoo ymmärtävänsä, mutta kun aikaa kuluu niin tuntuu että mut unohdetaan ihan yksin ja pakoillaan :(
Eli siis todellakin tuntuu ettei jaksa mun seuraa, mutta silti sanoo että oon tosi kiva ja ymmärrän häntä.
Hänellä on ongelmia ja tiedän ettei kukaan voi kokoajan olla toisen kanssa yhteyksissä mutta tulee vaan tosi paha olo kun joutuu aina olemaan se jonka varassa keskustelu riippuu.
On vähän vaikea jättää sitä yhteydenpitämistä sillä haluaisin puhua jollekin ja odotan kokoajan että tulisi jotain viestiä hänenkin puoleltaan, mutta ei.
Kaikki rohkaisevat ja auttavat puheet otetaan vastaan, miten pystyisin kestämään yksinäisyyden ja etsimään muuta tekemistä kuin puhuminen? Tuntuu vaan vähän tylsältä kun ei koskaan saa puhua kellekään :(
Mutta kiitos vastauksista jo etukäteen ja hyvää kesälomaa!
Itse tunnen että kaveri on salannut multa jotain ja PAM! Iski pommin nenän eteen. ”Mä oon saanut uuden besun” Ja ei oo pitäny enää yhteyttä. Mutta on toi törkeetä lopettaa yhteydenpito kokonaan!
No mitäs jos kysäisisit kaveriltasi miks yhteydenpitonne on vähentynyt? Mutta hei hyvää kesää ja tsemppiä! :)
