Moikka!
Olen 16-vuotias tyttö. Minulla on kaikkea, mitä moni toivoo – kiva kroppa, paljon ystäviä, laaja ja tukeva perhe, rahaa ja koulumenestystä.
Mutta yhtä asiaa minulla ei ole – rakkautta omalta rakkaalta.
Ja nyt avaan asiaa pikkaisen.
Minullahan on ollut toki seurustelusuhteita, niin poikien että tyttöjen kanssa, mutta pisin suhteeni kesti 7 kuukautta ja lyhin vain pari viikkoa. Lisäksi olen tyttöjen kanssa enemmän kiinnostunut fyysisestä suhteesta kuin syvällisemmästä rakkaudesta.
Suhteiden pituus johtuu yleensä siitä, että homma alkaa omasta mielestäni mennä liian vakavaksi. Kumppani alkaa suunnitella yhteistä tulevaisuutta.
”Kun sä täytät 18 mä kosin sua!”
”Me ollaan aina yhdessä, eikö vaan?”
”Sä et saa koskaan jättää mua, lupaa mulle. Mä en voi elää ilman sua.”
Se ahdistaa minua hirveästi. En ole lupaillut koskaan kellekkään mitään ja yritän seurustellessani pitää tiettyä etäisyyttä, varoa etten rakastu tai tykästy tyyppiin liikaa koska voin menettää sen, ja rehellisesti on ihan syvältä toipua vakavasta suhteesta sen loputtua, oli se sitten minun itseni päättämä tai sitten sen toisen päätös.
Ja miksi pelkään niin rakastua? Moni sanookin tosi usein että olen luuseri kun kyseessä on rakkaus, en ota riskejä enkä etsi sitä etsimällä (toisaalta kun sitä etsii niin se piiloutuu tosi hyvin).
Minun rakkauden pelko juontaa juuriaan kahdesta suhteesta, toinen oli ensimmäinen ja se pisin suhteeni, rehellisesti me tapeltiin koko ajan ja me ei yksinkertaisesti koskaan oltu asioista samaa mieltä, eikä kundi tykännyt siitä etten alistunut tämän tahtoon mm. koskien seksiä tai hänen yrittäessä rajoittaa muita ihmissuhteitani (en saisi liikkua tuon pojan kanssa koska hän ei pitänyt pojasta yms.). Olin silloin vielä 14 ja se ei oikeastaan ollut liian hyvä suhde.
Toinen suhde taas oli etäisyytensä kannalta huono valinta, poika asui Englannissa (toki olimme tavanneet ihan ystävän välityksellä eikä internetissä), mutta olin todella pihkassa tähän poikaan hänen ollessa todella ystävällinen ja huomaavainen ja lisäksi pidin hänen suorapuheisuudestaan. Lopulta kuitenkin välimatka johti siihen, että hän päätyi pettämään minua ja todella loukkaantuneena tästä päätin tietysti suhteen mietittyäni kauan voisinko antaa asian anteeksi ottaen huomioon sen, että emme nähneet niin usein.
Tämän suhteen jälkeen olen ollut useammassa suhteessa jossa toinen osapuoli on myös pettänyt.
Nyt kuitenkin olen huolissani siitä, että olen ihastunut vanhempaan nuorukaiseen, hän on 20-vuotias ja juurikin tämän brittikundin isoveli. Tiedän että tämä nuori mies kantaa tunteita minua kohtaan, mutta ei oikein uskalla kertoa asiasta minulle pelätessään veljensä reaktiota (omasta mielestäni minun ja hänen veljensä asia on loppuun käsitelty ja veljen reaktio isoveljensä ihastuttua samaan tyttöön ei saisi vaikuttaa vanhemman veljen päätöksiin ja onnellisuuteen hänen jo uhratessaan paljon pikkuveljen vuoksi).
Minua kuitenkin pelottaa enemmän se, että rakastun jälleen kunnolla ja kohtalo on sama kuin aiemmin – suhde ei vaan toimi, päätyy siihen että hän pettää tai löytää minut liian lapselliseksi hänelle. Niinpä en myöskään itse uskalla avata suutani vaan patoan kaiken sisälleni ja tyydyn leikkimieliseen flirttailevaan ystävyyssuhteeseen mikä välillämme on. Ja mainitsen myös, että en ole korvaamassa pikkuveljeä vanhemmalla veljellä.
Onko kellään kokemuksia tai neuvoja koskien tätä ongelmaa? Miten siitä pääsitte yli? Toki saa kysyä jos jotain jäi epäselväksi, ja anteeksi pitkä teksti :D.
