Niin, aina menkkojen alettua ja niitä ajateltaessa ajaudun identiteettikriisiin. Tuntuu kuin identiteettini olisi jämähtänyt 10-11 vuotiaaksi ( nyt olen 13). Silloin kärsin vain kerran menkoista. Sitten ne olivat kauan poissa ja nyt ovat alkaneet ilmestyä useammin. Menkkojen aikana tuntuu kuin esittäisin itseäni ja eläisin toisen kehossa ja se hellittää menkkojen loputtua. (Toki nousee taas esiin kun mietin asiaa ja tiedostan kohtaavani asian). Tämä EI siis ole sukupuolikeskeinen ongelma, jos ymmärrät.
Pärjäisin jos menkkoja ei olisi tai ne tulisivat vain muutaman kerran vuodessa. 12 kertaa (jopa enemmän) noin neljän viikon kierrolla tuntuu mahdottomalta. Joutuisin rakentamaan itseni täysin uudelleen. Tuntuisi, että olisin joku muu, mikä avuksi?
Voiko tämä johtua siitä, että rakensin itseäni paljon menkkojen odottaessa itseään, ”jämähtämisestäni” vuosien taakse vai mistä? Haluan apua ja neuvoja! Help!
(Tietona, että muutkin murrosiän muutokset ovat aina tuntuneet vierailta mutteivät näin pahasti.)
(Osakseen menkkojen vieraus johtuu vapauden puutteesta ja epävarmuudesta joita menkat tuovat. Ei voi mennä uimaan, ei käyttää tiettyjä vaatteita, pelko ohi- tai läpivuodosta, pitää muistaa vaihtaa suoja yms.)
Kuuluuko tämä tähän kohtaan elämää? Onko tämä vain liian uusi asia? Miten muut ovat selviytyneet?
Huhuu! Tämä lähtee häipymään aika nopeasti. Vastauksia?
