”Kyllä sä sen Oikean vielä löydät! Kyllä sä Sen vielä löydät! Kyllä Se vielä tulee vastaan!”

Kuinka monelle on sanottu noin?

Ja kuinka monta kertaa…?

Elämä rullaa eteenpäin, 18v tuli mittariin, olisi ensisuudelmakin(vieläkin) annettavana, kova ikävä sitä tiettyä kenen kanssa kävellä vieressä pitäen kädestä kiinni. Mutta kun ei niin kai se sit on ei! Millonkin on tullut feidatuksi, kylmät pakit, tai muut pojat tulleet ihan tarkoituksella väliin nolaamaan minut julkisesti tämän tytön edessä. Nämä kusipäät itsekin ovat jo suhteessa, siis miksi pitää puuttua??!!! Kun viimeksi sain pakit ja lähdin ajamaan kotiin tajusin matkalla, että en voi tällaisena astua kotiovesta sisään, eli piti puhua jonkun kanssa. Soitin kaverilleni(tyttö) ja kerroin, että mun tarttee puhua jollekkin ennen kuin rysäytän ojaan ja vauhdilla. Kaverin pihaan kun tulin, avasin oven, laitoin jalat maahan ja kun nousin autosta, mun jalat pettivät! Eivät enään kantaneet! Jalat tunnottomina kaaduin maahan ja aloin itkeä (mitä muuta te jätkät tekisitte? En ala potkia autoani tai polkea maata tm…). Tämä kaverini, kuin monet muutkin, sanoi, että mä vielä löytäisin sen oikean. En jaksa enää kuunnella noita sanoja, koska se ei oikein näyttäisi toteutuvan. En tiedä onko tämä oikeasti yläkerran herran asettama kohtalo mulle. Katsoa vierestä muita suutelemassa, kävelemässä käsi kädessä, näyttämässä kaikille paikallaolijoille, että ovat yhdessä ja rakastavat toisiaan. Miksei minulle voisi joskus käydä noin? En halua vielä kolmekymppisenäkään olla sinkku ja neitsyt. Aika avutonta tuo…Vaikka mun pitäis vain istua ja odottaa EIKÄ ETSIÄ, en mä muuta teekkään. Istun yksin himassa ja odottelen. Eihän sitä oikeaa voi löytää jos kaikki vain istuu ja odottaa?? Kyllähän sitä oikeaa ihmiset tuolla ulkona hakee, tosin saavat huomionsa tytöiltä tupakoimalla, juomalla ja temppuilemalla ajoneuvoilla)

En enää edes tiedä mitä haluan elämältä. On toki paljon onnistumisen iloa koulussa ja muissakin asioissa, mutta ei suhteissa. Jokin minussa ajattelee, että minulla on tulevaisuus, mutta se ei ole ainakaan sydämessä, koska mun sydän on aivan hajalla, palasina ja mustana odottaen, että joku sen korjaisi taas elämää, rakkautta ja iloa antavaksi sydämeksi.