Kysy mitä vaan psykiatrisesta hoidosta
Henkilökohtaista kokemusta löytyy itseltä psykiatrisesta avohoidosta (nuoriso- ja aikuispsykiatrian poliklinikat) sekä lyhytaikaisesta laitoshoidosta (akuuttipsykiatrian osasto). Tiedän myös paljon muunlaisista hoitomuodoista ja perusterveydenhuollon (koulu-/opiskeluterveydenhuolto, työterveys, terveysasemat, päivystys) tarjoamista mielenterveyspalveluista. Lisäksi voin yrittää selvittää puolestasi muuhun hoitoon liittyviä asioita, jos en tiedä vastausta suorilta. Kysymyksiin saa toki vastata muutkin, mutta pyrin itse vastaamaan jokaiseen tähän keskusteluun tulevaan kysymykseem tavalla tai toisella.
Tavoitteenani on korjata psykiatriseen hoitoon liittyviä väärinkäsityksiä ja tarjota tietoa hoidosta heille, jotka sitä tarvitsevat. Viralliset sivustot voivat olla hankalia tulkita ja usein paras tuki on vertaistuki. HUOM! EN DIAGNOSOI, ENKÄ VASTAA MIELENTERVEYSOIREISIIN LIITTYVIIN KYSYMYKSIIN, AINOASTAAN HOITOON LIITTYVIIN.
Mitä siellä tehdään päivisin. Millaista ruoka on? Miten ne lääkkeet annetaan? Pidetäänkö sua hulluna? Onks siel tylsää?
Miten ihmeessä selvitä 1viikon kestäneestä nuorisopsykiatrian suljetun osaston käynnistä??? Tapahtu siis mulle yli 3 vuotta sitten enkä kykene vielkään ees käveleen sairaalan ohi ilman et tulee huono olo saati ees mennä sisälle. Oon aatellu sitä viikkoo joka päivä ja se vaikuttaa mum mielialaan ja keskittymiseen. En kykene pääseen siitä yli eikä puhuminen auta. Se oli ku maanpäällinen helvetti. Näin painajaisii viel 2 vuotta sen jälkeen.
Nimimerkki ”Ööööööööööööööö”, oletan että kysymyksesi koskevat osastohoitoa. Kaikki riippuu siitä, miksi olet osastolla, mutta päivisin saattaa olla jotakin kuntouttavaa toimintaa, ryhmämuotoista tai yksilötapaamisia lääkärin kanssa. Joskus saattaa olla, että ei ole mitään erityistä ohjelmaa, siellä ollaan lepäämässä. Lääkkeet annetaan tiettyyn aikaan tietyssä paikassa, yleisin käytäntö taitaa olla että ranteessasi on ranneke jonka hoitaja skannaa, sitä kautta tulee tiedot siitä, mikä lääke ja millä annostuksella se on määrätty. Ketään ei pidetä hulluna. Tylsää voi tulla, siihen kannattaa varautua ja ottaa mukaan esim. kirja tai jotain tekemistä. Joillakin osastoilla on myös kirjoja ja muuta kevyttä ajanvietettä.
Nimimerkki ”Mävaan”, kuulostaa siltä, että sinulla on traumaoireita liittyen osastojaksoosi. Olet ehkä kokenut sen hyvin epämiellyttävänä. En voi valitettavasti niissä auttaa, ja toivoisin, että jos sinulla on hoitokontakti yhä, puhuisit tästä kokemuksesta siellä vaikka tuntuu ettei se auta.
Unohdin siitä ruoasta vielä vastata. Samaa ruokaa tulee kuin kaikille muillekin sairaalapotilaille. Normaalia ravitsemussuositusten mukaista kotiruokaa. Ruoka tulee valmiina annoksina eikä santsaaminen ole mahdollista, mutta annokset ovat riittävän kokoisia useimmille. Joskus osastolle saa tuoda myös omia eväitä. Syömishäiriöpotilaiden syömistä vahditaan aika tiukasti, muut saa vapaammin syldä tai jättää syömättä jos siltä tuntuu.
Ei oo enää hoitokontaktii luojan kiitos. Siellä käymisen stressi oli silmitön. Viikottain huutoa, vähättelyy, epäilyy eikä apuu anneta vaikka sitä erikseen anelee. Käyntejä kerta viikossa, 10-20min kerrallaan. Psykologi kysyi miten on koulus menny, vastaan et normaalisti ja siinä se hoito sit pitkälti onki, vaikka kävin siellä vaikeiden mielenterveysongelmien takii. Mihinkään kysymykseeni ei vastattu ja apua ei saanut koko vuoden aikana. Mulle epäiltiin häiriöitä joista mulla ei ollu ainuttakaan oiretta. Tapasin yli 10 eri terveydenhuollon tai sosiaalialan työntekijää vuoden sisällä. Heistä yksi yritti laittaa minut pyytämään anteeksi äidiltäni joka oli kaltoinkohdellut minua. Tällasta on vaikee kuvailla henkilölle joka ei oo terapiassa koskaan käynyt. Elän kokemuksen kanssa joka päivä ja se haittaa elämääni monin eri tavoin. Multaki saa kysellä jos haluaa, mut en yritä siis viedä parrasvaloo alkuperäseltä kirjottajalta.
Osaatko vastata lääkitykseen liittyviin kysymyksiin? Mulla on oireillu masennus muutaman vuoden ja se diagnosoitiin viime vuoden puolella. Mulla on aina ollut toive mielialalääkkeistä, koska epätoivon tunne on ollut jo pitkään eikä valoa tunnelin päässä näy. Voiko lääkitystä pyytää itse? Miten sen voi saada?
Tyttö15, lääkitystä voi pyytää itse. Mikäli nimerkkisi numero viittaa ikääsi, se voi kuitenkin rajoittaa sitä, mitä lääkkeitä sinulle voidaan määrätä, sillä joitakin psyykenlääkkeitä ei suositella alle 18-vuotiaille.
Mikäli sinulla on hoitokontakti, kysy suoraan, olisiko sinun mahdollista kokeilla mielialalääkitystä. Voit sanoa vain, että tuntuu, etteivät lääkkeettömät hoitokeinot auta riittävästi. Lääkityksen voi määrätä vain lääkäri. Tyypillisesti masennukseen määrätään SSRI-/SNRI-lääkkeitä, niistä saa tietoa ihan googlaamalla. Tavallisimpia nykyään taitavat olla essitalopraami ja setraliini, mutta tähän lääkeryhmään kuuluu monia muitakin vaihtoehtoja. Vaikutusmekanismi kaikissa suunnilleen sama kuitenkin.
Päivää oon alkanut epäillä et mul ois anoreksia ja samaan aikaan arfid.
[Osa tekstistä/viestistä poistettu.]
Hei Kermaturk,
Kiitos viestistäsi. Asia, josta kirjoitit, on sellainen, että haluamme tarjota sinulle aikuisen tukea. Viestisi on siirretty kokonaisuudessaan ”Päivystäjä mukana keskustelussa” -keskustelualueelle. Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjät osallistuvat kyseisellä keskustelupalstalla keskusteluun. Kun päivystäjä vastaa viestiisi, julkaisemme myös viestisi tai osan siitä. Viestisi saatetaan julkaista ajoittain hitaammin kuin muilla keskustelualueilla.
Jos haluat, voit myös olla yhteydessä Lasten ja nuorten puhelimeen (116 111) tai chattiin https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/.
Lämpimin terveisin,
MLL Nuortennetin ylläpito