Voiks riparille mennä jos ei usko Jeesukseen tai ei tiiä/oo ihan varma mihin uskoo? Entä voiko olla uskovainen/Kristitty vaik kuuluis prideen ja itsetyydyttää yms vai pitäiskö sit hävetä? Entä mitä tehä jos ei oo varma mihin uskoo? Onko pakko tietää sitä tai olla ihan varma tai voiko olla uskomatta mihinkään? Mitä jos kaikki läheiset ja perhe on uskovaisia/Kristittyjä ja ite ei tiiä mihin uskoo tai ei usko mihinkää ja pelkää et ne suuttuu tai jotai jos saa tietää? Varmaan ihan outo viesti ja kysyn ihan itsestäänselviä asioita mut mä en vaa tiiä näitä asioita kunnolla ja haluisin tietää ja nii, sori.
Moi,
itse kävin riparin vaikka en ole kauhean uskovainen ihminen, siihen ei vaadita sitä ja se on hieno kokemus vaikka ei uskoisikaan Jeesukseen. Ja uskonnon ja sen kuinka paljon se vaikuttaa sun elämään, sä voit ainakin osittain määritellä. Eihän mistään uskonnosta varmaan ole kauhean selkeää/luotettavaa todistetta että ne olisi olemassa, mutta joillain ihmisillä se voi tuoda lohtua ja johdattaa elämässä eteenpäin, jolloin siihen alkaa uskomaan. Sen takia sen nimi varmaan onkin uskonto, sun pitää uskoa niihin asioihin, jotta ne ”toimii” tai auttaa sua. Varmaan vähän sama asia kun jos uskoo johonkin yliluonnolliseen, ei siitäkään ole todisteita mutta joillekkin se voi luoda turvaa tai ohjata elämässä jos uskoo vaikka johonkin ylempään voimaan joka ohjaa elämässä eteenpäin.
Uskot siihen mikä tuntuu susta hyvältä, ei kukaan voi vaikuttaa siihen mihin sä uskot, et edes sinä välttämättä. Varmasti sun läheiset ymmärtää myös sun mielipiteen
Tuli jotenkin kauheen sekava viesti, en tiiä selvensikö tää mitään :D
Hellou💕
Uskontohan on jokaisen oma asia ja kukaan ei voi sua pakottaa uskomaan mihinkään. Eikä sekään haittaa jos mietit mihin uskot ja uskotko mihinkään. Eikä sillee mun mielestä tarvii hävetä mitää tollasta ku jokanen saa just olla oma ittensä ja joo ja sit tohon ripari hommaan viel et kaikilla on siellä uskonnon vapaus mut sinne mennään oppimaan kristinuskosta.
Et ole outo tai kysy itsestäänselvyyksiä. Uskon ja elämänkatsomuksen asiat ovat itsetuntemukseen ja identiteettiin liittyviä asioita, ja ne kehittyvät nuoruudessa ja varhaisaikuisuudessa yhdessä muidenkin identiteetin osa-alueiden kanssa.
Riparille voi mennä jos ei usko Jeesukseen. Veikkaan, että aika iso osa riparin kävijöistä on ateisteja tai agnostikkoja, mutta käyvät riparin, koska se on tapana käydä. Ripari on erittäin hyvä paikka pohtia omaa uskonnollista identiteettiään ja juuri siihen siellä kannustetaankin, vaikkakin lähinnä kristinuskon näkökulmasta. Leiristä voi kuitenkin olla hyötyä myös, jos ei koe kristinuskoa omakseen, eikä sinua kukaan pakota siellä uskomaan.
Lähes kaikki ihmiset itsetyydyttävät joskus. Tämä koskee myös uskovaisia/kristittyjä. Noin joka kymmenes ihminen kuuluu jollakin tavalla sateenkaarivähemmistöön. Tämäkin koskee myös uskovaisia/kristittyjä. Voit siis olla ja olet yhtä arvokas ja hyvä uskovainen/kristitty, toteutit seksuaalisuuttasi sitten miten tahansa. Uskoon kun oikeastaan vaaditaan vain se usko itsessään, ei ylimääräistä tabujen ylläpitämistä ja syntien pelkäämistä.
Oma uskonnollinen identiteettisi saa erota läheistesi tai perheesi uskonnollisesta identiteetistä, sillä sinä olet yksilöllinen ihminen joka kykenee ajattelemaan itsenäisesti. Sinun ei ole pakko mukautua kenenkään toisen ajatusmaailmaan, jos se ei tunnu omalta. Siten myöskään suuttumiseen ei heillä ole sen suhteen oikeutta, sinä olet sinä ja hekin ovat vain omia itsejänsä. Toista ihmistä ei tarvitse eikä voi muuttaa.
Tiivistettynä: yksilön elämänkatsomus on henkilökohtainen asia, eikä sen tarvitse vastata ympäröiviä normeja. Jokainen näkee maailman hieman omalla tavallaan ja se on todella ookoo. Jokaisen tapaa tulee myös kunnioittaa.
Tietysti voi mennä riparille vaikka ei ite uskois! Ainoo mil on tavallaan väliä on se, että kuuluuko kirkkoon ja onko sut kastettu pienenä. Jos ei niin muistaakseni se oli jotenkin silleen et sit sut kastetaan siellä, että voit saada konfirmaation.
Seksuaalivähemmistöt, itsetyydytys ja seksuaalisuus ylipäätään on monissa uskonnoissa valtava tabu. Mutta sellaset on oikeesti ihan tosi ok. Joissain uskonnoissa esim. homous on kiellettyä ja syntiä, mutta kristinuskossa (etenkin evankelisluterilaisessa) se on paljon hyväksytympää kuin esim. islamissa ja asiat on menossa parempaan päin.
Jos ei oo varma mihin uskoo niin se on tosi ok myös! Itekkään en oo varma, mutta mua on helpottanu se et oon lukenu vähän eri uskonnoista ja selvittänyt et millasia ne on, mitä arvomaailmoja eri uskonnoissa on ja mihin uskotaan. Eikä oikeesti ole mikään kiire päättää, sulla on koko elämä aikaa, eikä vielä sittenkään tarvii tietää. Myös ateismi, eli se ettei usko mihinkään, on ok ja Suomessa kasvava ilmiö.
Se että vanhemmat ja läheiset uskoo kovasti johonki tiettyyn asiaan voi hankaloittaa sellastaa omaa uskonon vapautta. Mä en tunne sun läheisiä ja mun on tosi vaikea sanoa suuttuisko he jos saisivat tietää. Mutta mä uskon että sun kannattaa ihan rohkeesti kysyä ja puhua heidän kanssaan näistä asioista vaikka se tuntuukin ehkä vaikealta.
Äläkä pyytele anteeks itseäs. Älä sitä että kysyt, äläkä sitä mihin uskot. Tää nettisivu on olemassa just sitä varten että voi vapaasti kysyä ihan mitä vaan. Toivottavasti musta oli apua. Mä toivon sulle onnea ja menestystä uskokriisiisi tai miksikä sitä tahdotkaan kutsua <3