Oon miettiny jonki aikaa jo et miten mun kohdal seurustelu toimis ku oon kauheen välin pitämätön/kylmä ja mikään ei tunnu koinostavan. Onks seurustelu ees mahdollist mulle ja kestäiskö se viikkoo pitempää. Onks kenelläkää kokemust täst?
Oon myös miettiny et jos en 20v mennes oo seurustellu kenenkää kaa nii tatuoin ittelleni selkään kanjilla ”cursed”.
Ensinnäkin, sanoisin, ettei kannata laittaa itselleen mitään aikarajaa ja vain sen takia tatuoida itseensä jotakin. Jos minun olisi pitänyt 20- vuotiaana tatuoida jotenkin olemukseni, olisin todennäköisesti nakuttanut ihooni ”Aivan pihalla”. Tai vaihtoehtoisesti jonkin pohjakalan.
Sitten asiaan. Onhan se mahdollista, jos löydät sellaisen henkilön, johon koet välittämisen ja ihastumisen tunteita. Se, että olet välinpitämätön ja kyyninen noin yleensä, ei tarkoita, ettetkö voisi olla hyvin lämmin ja empaattinen, kun se oikeanlainen ihminen osuu kohdalle. Sinulla ei välttämättä vain ole kokemusta tunteista, jos et ole kohdannut sellaista henkilöä. Itse koen olevani myös melko kyyninen, en usko juurikaan ihmiskunnan hyvyyteen, mutta minulla on ympärilläni rakkaita ihmisiä, jotka saavat minut myös hymyilemään ja nauramaan, joten kyllä se on ihan mahdollista joku löytää.
