Huomenta. Idea on saatu ”Dear my blank” sivustolta, mutta koska en osaa laittaa sinne kirjettä, tein semmosen tänne.
Eli jos on joku asia mitä haluisit sanoo jollekkin, mutta et välttämättä kasvotusten, laita se tänne anonyymisti. Voi olla esim. vaikka joku enemy, huono/hyvä ope, ihastus, ihminen jota ikävöit tai vaan ihminen jota arvostat. Voi olla myös useammalle ihmiselle, mutta toivottavasti ymmärsitte idean.
Mä alotan:
Upea ”🌙”, kiitos. Ei olla sellasissa väleissä että juteltaisiin, mutta haluun kertoo että arvostan sua niin pirusti. Hyväksyt kaikki omana ittenään ja et pelkää sanoo omii mielipiteitäsi. Oot hauska, mukava ja extrovertti.<
Sanoit mulle ekalla liikuntatunnilla yläkoulussa jotain, mikä sai heti mut heti tietämään että oot hyvä tyyppi. Kiitos.
Osaat nauraa omille virheille ja vaikutat optimistiselta tyypiltä.
Sun naurus ja hymys on ihana. On sellaisia nauruja, jotka vaan tarttuu ihmisestä toiseen. Sulla on sellasia. Aina kun mä nään sun nauravan, alan itekkin hymyilee leveesti.
Hyvää elämää ihmiset!
Tää on jotenki ihana idea:3
Täs mun:
Hei ”☕”, haluisin et vaan tietäisit kuinka paljo merkitset mulle. Mun elämän vaikeimpina hetkinä, sää oot ollu se joka on saanut mut vielä hymyilemään. Sun persoona, kasvot ja no koko olemus saa aikaan vaan hyvää oloa. Haluisin kiittää sua kaikesta, kaikesta siitä mitä oot tehny ja saanut mut jatkaa eteenpäin, en tiiä missä oisin nyt ilman sua. Opetit mulle ettei ikinä kannate luopua unelmista vaan aina kannattee yrittää. Oikeasti, kiitos🙏
On niin monia ihmisiä, joille en ole saanut sanottua sitä, mitä olen halunnut. Nämä ovat kahdelle, jotka ansaitsisivat kuulla ajatukseni.
Tässä on yhdelle ihmiselle, joka on vaikuttanut elämääni aika paljon, mutta jolle en ole koskaan sitä kertonut.
Kiitos 🌸! Kiitos, että kannustit minua uskomaan unelmiini ja luottamaan itseeni. Kiitos, että sait minut tajuamaan, että tulevaisuudessa on muitakin mahdollisuuksia kuin ne, joita kohtaan minua on kasvatettu. Autoit minua löytämään intohimoni. Kanssasi oli ihana keskustella niistä asioista, joista me molemmat olemme kiinnostuneita. Yläkoulun alussa olin aika hukassa tulevaisuuteni suhteen, mutta oppituntiesi myötä aloin löytää haaveita. Olit opettajana samaan aikaan kannustava ja sopivan vaativa.
Tämä toinen on henkilölle, jonka kanssa minulla on vähän monimutkainen ihmissuhde.
⭐ en osaa selittää tunteitani sinua kohtaan. Olet ihana ihminen. Mutta en ole varma, olenko sinuun romanttisesti ihastunut. Enkä halua kertoa tunteistani, ennen kuin olen niistä aivan täysin varma. En halua että tämä ystävyyssuhteemme (jos sitä sellaiseksi voin kutsua) menee pilalle, jos kerron. Kanssasi on ihana puhua ja tuntuu, että ymmärrät maailmaani ja ajatuksia niin hyvin. En ole pystynyt puhumaan kenellekään niin paljosta kuin sinulle. Olen kiitollinen, että olen saanut tutustua sinuun. Vaikka sanotkin puhumisen olevan vaikeaa, osaat sen hyvin.
Näitä voisi kirjoittaa vielä niin monelle muullekin,
Hei!
Oot ollu mun mielessä paljon, Vaik se on turhaa. Upposin naivisti kehittelemääni haavemaailmaan, koska luulin et suakin kiinnostais tutustua paremmin. En tajunnu kysyä ku ei ollu tilaisuuksia, vihjailin vaan jotain. Roikuin sussa Säälittävällä intensiteetillä, mikä oli ymmärrettävästi rasittavaa. Teit kyl selväks et keskityt sun muihin kavereihin ja lupailit et toivot mua samalle luokalle yläasteella yms. Niin teitkin, mut vaihdoit luokkaa, Koska ”sun kaikki kaverit Oli sillä toisella luokalla”. Mut oli unohdettu täysin. Uusi alku uuden ihanan ihmisen kanssa oli peruttu. Oma moka, kun ees kuvittelin sellasta.
Putosin korkeelta. Olin kriiseilly Sun takia yli puol vuotta muun muassa siitä, oliko tyhmää vetää johtopäätökset muutaman hetken kestäneestä yhessä Hengailusta (oli), tunsinko sua kohtaan muutakin kuin ystävyyttä vai miks kaipasin sua niin paljon (en vieläkään tiedä) ja teinkö jotain väärin ku et enää halunnu olla mun kaa (aika todennäköistä). Käsittelin mun tunteita ja elämässä tapahtuneita asioita sun kautta. Vielä nykyäänkin huomaan ajattelevani sua surullisena. Oon päässy yli ja yrittäny irrottaa.
Ollaan molemmat muututtu paljon. Ehkä tälläkin oli joku tarkotus, jonka oivallan vasta paljon myöhemmin. Osa musta kaipaa sua edelleen. Ootkohan nyt onnellinen, ku sait mitä halusit?
Onneks mulla on ollu tukena hyvä ystävä. Sellanen, joka sustakin ois voinu tulla.
Tuntu siltä että pitäis lähettää vielä tää kirje.
Huomenta.
Rakas ”🎧”, tiiän että käyt täällä, ja en tiiä haluisinko että näkisit tän, mutta tästä lähtee. On epätodennäköstä että lukisit tän, mutta anna mun toivoa.
Toi että alotin tän viestin sanomalla ”Huomenta” on iso vinkki siitä kuka meikä on. [osa viestistä poistettu]
Kello on 0.58 sunnuntaina aamuyöllä. Tottakai olisin voinu laittaa viestiä, mutta et nää niitä just tällä hetkellä. That is allright, mutta halusin vaan laittaa sulle viestiä.
Toivoisin että puhuisit mulle. Ei sun välttämättä siitä tartte puhua, mutta jostakin. Mielipiteitä UMK voittajasta vaikka. Ihan sama mistä, jostakin. Jotai vaikka Kpopista, joku hyvä biisi minkä kuunnella.
En tiiä haluutko että otan suhun yhteyttä. Mutta mä en lakkaa yrittämästä. Kaipaan sua. Me kaivataan sua.
Oon käyny monta kertaa (varmaan kolme) tässä samassa keskustelussa kirjottamassa tätä samaa viestiä eri tavoin, mutta en oo enne lähettäny.
Me rakastetaan sua todella ystävänä, tiedä se.
Jos luet tän ja aattelet vähänkin laittaa viestiä, laita.
Ps. En osaa lopettaa viestejä joten tää loppuu nyt näin.
Hei A,
en ole ollut yhteydessä, vaikka olen miettinyt sitä monta kertaa. Niinkuin jo viimeksi kirjoitin, en vain jotenkin tiedä, mistä aloittaa. Olit liioittelematta tärkein tuki elämässäni pari vuotta sitten, kun kaikki oli ylitsepääsemätöntä. Kun ilmoitit, että siirryt muualle, sydämeni särkyi hetkeksi, enkä halunnut kuvitella, että jäisin itsekään siihen paikkaan. Tietämättäsi teit suuren palveluksen, sillä en olisi päässyt eteenpäin elämässäni jos en olisi vaihtanut maisemaa. Tästä kaudesta tosin tuli erilainen kuin kuvittelin. Olen loukkaantuneena ja sivussa toiminnasta toistaiseksi. En tiedä, oletko seuraillut tapahtumia tai tiedätkö siitä jo. En ole uskaltanut laittaa sinulle viestiä asiasta enkä päässyt moikkaamaan sinua edes silloin, kun olitte täällä, vaikka olisin sitä toivonut. Voin kuitenkin olosuhteisiin nähden ihan hyvin ja olen toiveikas sen suhteen, että ensi syksynä olen täysin kunnossa. Nähdään joskus.
Hei ”⚽”.
Kiitos tuhannesti että olet elämässäni. Ei oltaisi varmaan ikinä tutustuttu näin hyvin, jos opettajamme ei olisi vuosi sitten pistänyt meitä istumaan vierekkäin. Olet siitä asti aina ollut tukenani ja saanut minulle paremmalle tuulelle. Vaikka muiden mielestä olet vain se yksi mitätön poika, minulle olet aina ykkönen.
Tänään kun kävelimme perinteisesti yhdessä kotia kohti, havahduin siihen että joskus, ehkä lyhyenkin ajan kuluttua, et ole enää siinä, minun vieressäni. Itse totesit, kuinka tiemme saattavat erkaantua vaihtaessani koulua syksyllä. Tämä sai minut surulliseksi, sillä tajusin sen olevan totta. Ehkä vierelläsi käveleekin vuoden päästä ihan joku toinen tyttö (tai poika, kuka tietää)? Ehkä minä olenkin vuoden päästä vain tyttö, joka oli luokallasi? Ehkä et edes muista minua viiden vuoden kuluttua?
”⚽”, olet paras ystäväni, tulet aina olemaan, vaikka tiemme tulevatkin erkanemaan. Kiitos, että olet aina uskonut minuun. Kiitos, että olet seissyt vierelläni niin vaikeina aikoina, kuin muutenkin. Kiitos, että olet ollut ystäväni vaikka sinua siitä ollaankin kiusoiteltu. Kiitos kaikesta.
Muistat varmaan, kun kävelimme tänään. Muistat varmaan, kun laitoin käteni olkapäällesi, nojasin sinua kohti ja sanoin ”pidän sinusta kiinni vaikka konkreettisesti jos tarvitsee, mutta en ikinä luovu sinusta”. Tarkoitan sitä. Vaikka emme tule olemaan samalla luokalla enää ensi lukuvuonna, pidän sinusta edelleen. En unohda sinua. Minulla on edelleen sinut, mikäili sinä et halua minun olevan elämässäsi. Toivottavasti et halua unohtaa, korvata tai ulkoistaa minua. Toivon että tulet olemaan yhä minulle se ”⚽”, jonka olkapäähän voin aina nojata, niin kuvainnollisesti kuin kirjaimellisesti. Toivon että tulet olemaan yhä minulle se ”⚽”, jonka syliin tulla itkemään. Toivon että tulet olemaan yhä minulle se ”⚽”, jolle tulla puhumaan mistä vain.
Toivon että minä tulen olemaan yhä sinulle se, jonka minä toivon sinun minulle olevan.
Pysy elämässäni, pyydän.
Moikka moi, ”🎸🖤”. En oikeestaan tiiä käytkö tääl ees koskaan, tai tuutko näkeen tätä, mut et sä mua varmaan tunnistais.
Haluisin kysyy sulta mitä me ollaan? Sul on varmaa muitaki huolii ku joku sua nuorempi skidi, joka yrittää saada sulta huomioo, mut silti musta tuntuu välillä et me molemmat tiedetään se, et ei olla vaa kavereita. Ei vaa uskalleta sanoo tai yrittää mitään. Ainakin jos otetaan huomioon sun viestit, nii ei tää kyl iha platonista oo. Jonka toivon olevan totta, koska oot mulle ihan helvetin ihana<33. Ihan sama tosin vaikka oltais kavereita tai jotain muuta, toivon et tää kestää mahdollisimman kauan. Oot mulle tärkee.
Siis aivan ihana idea!
Hei ”🐁”
Et varmasti tiiä tätä, mut sää oot ollu mulle tosi erityinen viime aikoina. En tunne sua kunnolla tai no… Me ei olla kyllä ees koskaan juteltu, eikä ehkä tullakaan jutteleen:D. Mutta silti sää oot jääny mun mieleen niin tiukasti. En oikeesti edes ymmärrä, miksi. Ehkä vaan sen takia millanen sää vaan olit. Sun olemus toi vaan sellaista hiljaisuutta ympärille. Ku astuit paikalle kaikki hälinä ympäriltä katosi.
Joka kerta kun oon nähnyt sut, se on ollu päivän kohokohta. Mun sydän on hyppinyt sut nähessä ku sekopää, vaikkei sitä ehkä mun käytöksestä oo nähny. Sää tuskin tiedät ees mun nimeä. Välillä oon vilkassut sua, välillä vaan vältellyt katsetta. Oon pelänny, että sää huomaisit, kuinka paljon ajattelen sua, vaikken edes tunne sua.
Se on ehkä juuri se hassu juttu. Että vaikka sää oot tavallaan mulle ihan vieras, oot silti saanut mut tuntemaan tosi paljon. Oot auttanu mua mun ahdistuksen ja epätoivon keskellä, oot saanu mut jaksamaan eteenpäin, vaikka olet ollut vain hiljaa.Ehkä tää on vaan typerä ohimenevä ihastus, sellanen, joka jää vaan hassuksi muistoksi. Mutta silti en haluais unohtaa näitä tunteita mitä tunnen nyt. Ne on ollu mulle tärkeitä. Tää kirje ei oo mikään rakkaudentunnustus. Tää on enemmän kiitos. Siitä, että oot ollut olemassa. Että oot ollut just sinä, mun päivien pelastaja.
Toivon, että sun tulevaisuus on valoisa niinkuin sinä itse. Että joku näkee sut niin upeana ja erityisenä kuin minä näin, hiljaa omassa mielessäni.
Kiitos 🐁
Moi 🍁!
Susta on viime aikoina selvinny paljon asioita. Sitähän mä oon halunnu. Miettiny, voisko meistä tulla kavereita. Periaatteessahan se ois helppoo, koska Oot mun kavereiden kaveri ja rinnakkaisluokalla. Mut sä vaihdat koulua. Tuskin meistä olis tullu mitään. Ei se enää haittaa ku tiiän mitä teit. En ihan pysty uskoo sitä susta. Toivottavasti ymmärrät, Kuinka paljon satutit sitä. Yhen hyvän asian sait kuitenkin aikaan — sun eksästä on luultavasti tulossa osa meidän kaveriporukkaa.
Ihana ”☘️” haluisin kovasti, niin kovasti kertoo sulle mun ajatukset, mutta koska oon tällänen hiljanen, en uskalla. Olis ihana tehä nii, mä tiiän sinunkin ajatukset. Haluisin jättää sulle lapun tai jotain, mut en uskalla. Sanoin kaikille et se on ohi, mut ei, se on vaan suurempi. Kuin iso, iso palava liekki, joka ei sammu koskaan.
Rakas🩷
Täs mun:
Moi! Siit on pitkä aika ku ollaan viimeks nähty ja on varmaa aika outoo et nyt sit laitan sulle viestii ku puoleen vuoteen en oo ees nähny sua. Mut mul tuli pakottava tarve tietää että sä elät ja että sä olet siellä jossain ja tiedät mun haluavan tavata. Viimeksi kun viestiteltiin tunelma vaikutti kireältä. Ja sitä se taisi ollakin, koska viesteistä paistoi läpi hermostunut raivo. Mutta vaikka ei enää koskaan tavattais tai en sais enää koskaan kulla sun hentoa piristävää ääntä. Mä haluun vaa sanoo että siitä asti kun kolmos luokan alussa ekan kerran tavattiin tiesin, että sussa oli jotain missä kenessäkään muussa kuumassa pojassa mun ympärillä ei ollut. Tunsin voimakkaan tunteen olla kanssasi ja kuulla äänesi. Ja tunnen niin yhä mutten tiedä tunnetko itse samoin. Voimakas tunteeni…… Taitaa olla… Rakkaus. En tiedä sitä varmaksi mutta tiedän että tunteita minulla on. Toivon että jonain päivänä uskallan kertoa sen sinulle kasvokkain ilman valkoisia valheita pelastamasta minua tilanteesta jonka suunnasta en edes tiennyt. Ajattelen sinua aina ennen nukkumaan menoa ja aina aamulla avattuani silmäni. Toivon että joskus olisit itse urhea ja puhuisit minulle ja kertoisit että olen vain ystäväsi tai ennemmän. Päätös on sinun, koska omani olen jo tehnyt.
Hei!
Ei olla nähty puoleen vuoteen enkä oo kuullu sun lempeää ääntäkään hetkeen. Se sattuu. Sattuu tietää että olet siellä jossain maailmalla, mutta et laita edes viestiä tai ota muuten yhteyttä. En tahtoisi myöntää itselleni, mutta ajattelen sinua koko ajan ja pidän sinusta. Paljon. Liian paljon. Tahdon vaan tavata ja kuulla äänesi vielä kerran. Ole kiltti ja kerro mitä ajattelet. Kerro miltä sinusta tuntuu. Olet minulle tärkeä enkä lakkaa yrittämästä tavata sinut, vaikka itse sanoisit mitä. On sinun päätöksesi ottaa minuun yhteyttä ja ehkä tavata, mutta tiedän että olen oman päätökseni jo tehnyt.
ihana idea <3
rakas ”R”, et varmaan ikinä nää tätä, koska tiedän, ettet käy täällä mutta kuitenkin haluan sinun tietävän tämän.
Olet ollut merkityksellisin ihminen elämässäni jo kauan. Et ehkä tajau, etkä ehkä tule ikinä tajuamaankaan, miten paljon sinua rakastan. Olet auttanut minua kun kaikki oli huonosti ja olin toivoton. Silloin annoit hyviä ajatuksia ja teit oloni taas paremmaksi. Vaikka näämme harvoin, ja asumme kaukana toisistamme, silti rakastan sinua enemmän kuin mitään. En tiedä, millä tasolla kuvittelet suhteemme olevan, enkä minäkään tiedä. Meillä saattaa olla eri käsitykset asioista ja eri unelmat. Olemme hyvin samanlaisia, mutta sitten taas erilaisia. En tiedä, haluatko tämän joskus päättyvän. Pelkään, että en kelpaisi sinulle enään, ja hylkäisit minut. Tai että pidät minua outona ja lähdet. Niinkuin jo sanoin, et varmaan nää tätä, mutta toivotaan…
-L, tiedät kyllä kuka