Oon siis 09 tyttö ja oon lestadiolaisesta perheestä. En jaksais enää käyä seuroissa tai raamattuluokissa (onneks ei raamiksissa tarvi enää kohta koska mulla on ripari kesällä), koska en ite enää usko. Mulla ei tuu paha olo siitä että esim. kuuntelen musiikkia tai muusta ns. ”kielletystä” vaan siitä että valehtelen ja esitän jotain mitä en oo (uskovaista) ja haluisin alkaa meikkaan ja muuta mutta äiti sanoo että oon liian nuori päättään että en enää usko ja se sano että aikasintaan riparin jälkeen, mutta musta tuntuu että se aikoo silti pakottaa mua seuroihin sen jälkeen. Suviksiin meno ei haittais koska niissä on aina ollu serkkujen kaa kivaa. Mutta siis lähinnä just se harmittaa että serkkujen äiti antaa niitten meikata ja kuunnella musiikkia ym. vaikka nekin on lestadiolaisia. Ja siitäkin tulee inhottava olo että kun en koulussakaan enää käyttäydy niin miten lestadiolaisten ns. pitäis käyttäytyä nii joku on levittäny juoruja musta ympäri kylää että oon käyttäytyny epämääräsesti ja nyt koko suku tietää ja oon aika varma että se on yks tosi uskovainen tyttö mun luokalta, joka on olevinaan mun kaveri, vaikka ei varmaan olis enää ku sanoisin että en oo enää uskossa (niin siis se ärsyttää että vaan koska en enää oo lestadiolainen nii se muka tarkottaa että musta saa juoruta ympäri kyliä vaikka niin vannotaan että lestadiolaiset antaa kaikkien olla just sellasia ku on ja että juoruilu on paheksuttua). Ja tilannetta ei helpota se että oon aika varma että tykkään tytöistä (silleen ykwim). Ei mun vanhemmat oo mitenkään homofoobisia koska iskän veli on homo, mutta äitin mielestä homous on netin tekemää aivopesua ja muodikasta ja ei se usko jos 14v sanoo olevansa lesbo.
Toivottavasti es joku saa tästä jotain irti tai joku joka on tai on ollu samantyyppisessä tilanteessa vastais.
Niin ja vielä että jos joku joka paheksuu esim luokkalaisiaan lestadiolaisia lukee tätä niin muistakaa että sä et koskaan voi tietää kuinka paljon joku haluu jättää uskon, vaikka lestadiolainen käyttäytyy yhä niinku lestadiolaiset yleensä, niin se ei tarkota että se haluaa olla lesta ite.
Oon 010 tyttö ja mulla on ihan sama tilanne. En haluais olla enää lesta mutta en uskalla puhua siitä vanhemmille ku pelottaa että mitä ne ajattelee musta sitten.
Oon 010, tyttö myös, ja voin samaistua täysin. Pari vuotta sitten kerroin äitille että tykkään tytöistä (myös pojista) ja ei ollut kovin ilonen. Iskä kans puhuu lesboudesta yms. muoti-ilmiöinä eikä ikinä uskois mua jos kertoisin. Riparin jälkeen aion kieltää uskon, mutta silti pelottaa mitä mun vanhemmat sanoo, ja ku mulla on muuten hyvät välit niihin, nii en haluis että ne etääntyis.
