Käytämme evästeitä parantaaksemme sivujemme käyttäjäystävällisyyttä ja toimivuutta. Jatkamalla verkkosivuilla vierailua, hyväksyt evästeiden käytön vieraillessa Mannerheimin Lastensuojeluliiton verkkosivustolla. Lisätietoja.
Ovat tarpeen sivustomme teknisen toiminnan ja käytön vuoksi. Nämä evästeet eivät kerää käyttäjästä tietoa, jota voitaisiin hyödyntää markkinoinnissa tai muistamaan käyttäjän valitsemia sivustoja.
Luovat tilastollista tietoa siitä, miten käyttäjät käyttävät verkkosivua ja tiivistävät pyyntöjen toteutuksen nopeutta.
Keräävät tietoa ja analysoivat, kuinka loppukäyttäjä käyttää verkkosivuja ja mitä mahdollista mainontaa käyttäjä on nähnyt ennen vierailuaan verkkosivuilla. Koordinoivat ja mittaavat mainoksia. Käytämme yhtä tai useampaa evästettä verkkomarkkinointiin ja kohdentamistarkoituksiin sekä kiinnostuksen kohteisiin perustuvan käyttäjäprofiilin luomiseen.
Olen siis lestadiolaistyttö. En ymmärrä julkisuudessa ollutta väitettä, että lestadiolaisäidit ei jaksa hoitaa lapsiaan vaan väsyy. Itse olen kasvanut isossa perheessä, sisaruksia minulla on 12. Jokainen heistä on minulle rakas, enkä ketään heistä antaisi pois. Olen perheen nuorin lapsi, enkä ole jäänyt osattomaksi vanhempien rakkaudesta. Olen kokenut, että kotonani on ollut turvallista olla kun on ollut monta sisarusta ympärillä. Minulla on todella laaja tukiverkosto ympärilläni. 12 sisarusta, 52 sisarusten lasta, reilut 100 serkkua, isä ja äiti sekä isovanhemmat. Voiko joku vielä väittää, että tuossa tilanteessa jää osattomaksi rakkaudesta?? Ajatelkaa niitä yksilapsisia perheitä. Olet ainoa lapsi perheessä, ilman sisaruksia, ilman serkkuja. Saako rakkautta niin paljon osakseen?
En ymmärrä, en ollenkaan. Olen onnellinen lestadiolainen, ylpeä siitä! Olen tuntenut itseni tärkeäksi, osaksi tätä suurta maailmaa, ja yhtä perhettä.
Kasvakaa ihmiset, ja lopettakaa turha jauhaminen!
Harvat ne perheet ketkä taistelee väsymisen kanssa. Toki tiedän niitäkin. Mutta tottakai uutisiin nostetaan ne harvat tapaukset. Ei oo reiluu, mut nii se vaan menee!
Kiitos ja kuitti!
Minuakin ärsyttää jollain tasolla kun muiden ihmisten elintapoja ruoditaan julkisesti kaikkien edessä vedetään johtopäätöksiä muutaman negatiivisen esimerkin takia.
Juttu on se että kaikille oman suvun/perheen elämäntapa ei vain sovi. SE ei tarkoita että kun yhdelle se on väärä, se ei sovi muillekaan.
Kaikki ovat erillaisia
Nimenomaan!! Jokainen elää niin kuin elää. Kaikki ei voi, eikä kaikkien tarvi elää samalla tavalla. Taas sitä suvaitsevaisuutta toivois monelta ihmiseltä..
Osuit asian ytimeen. Minuakin kiusoitellaan koulussa KAHDESTA veljestä. Ei pitäis olla niin outoo! Se on vain joidenkin arkea!!! :))))
Oli kyseessä sitten mikä tahansa ihmisryhmä, uskonto tai elämänkatsomus, tässä näkee yleisen ongelman median kanssa; yksittäinen tapaus tapahtuu, ja koko muu porukka vedetään mukaan siihen riepotukseen. Jos tulee esille yksi uutinen, että lestadiolaisperheessä äiti on väsynyt, niin mustamaalataan kaikki loputkin. Yhtä lailla voi yksinhuoltajaäiti tai kahden lapsen äiti olla väsynyt. Mediassa riepotellaan usein niitä asioita, mitä pidetään jotenkin salamyhkäisenä ja erilaisena, mitä ollaan totuttu.
Kieltämättä laaja perhe- ja tukiverkosto on tärkeä. Olen usein kuullut ihmisiltä, että he haluavat pois perheensä luota, koska on niin noloa viettää aikaansa perheen parissa. Itse olen eri mieltä. Perhe on kuitenkin ensimmäinen ja viimeinen asia, mikä elämässä on mukana. Kenties nykyään ei hirveästi arvosteta turvallista ja lähellä olevaa perhettä. Tiedän hyvin paljon entisiä luokkatovereitani, jotka heti 18- vuotta täytettyään polttivat kaikki sillat perheeseensä, koska perhe oli jotenkin ”nolo” asia. Hämmentävää.
Mutta luulisin, että syy lestadiolaisten huonoon maineeseen on enemmän se, mitä näistä piireistä lähteneet ovat kertoneet medialle? Minä en ole lestadiolainen, enkä tunne yhtäkään, joten en voi sanoa asiaan juuri mitään, koska en tiedä totuutta median takana. Mutta voisin kuvitella, että missä tahansa ihmisryhmässä on niitä törppöjä, oli uskonto tai näkemys mikä tahansa.