Heips!
Nonii siis.. aiheesee suoraan :D
Mun äiti kieltää mua seurustelemasta, varmaan ku olen muka liian nuori (olen 12v. Mutta täytän 13v.) Mutta eihän seurustelulla ole ikärajaa?
Itse haluisin seurustella, mutta en saa. Ärsyttää.
Äiti aina alkaa jankuttaa jotain sydänsuruista ja omista kokemuksistaan.
Hän luulee etten muka kestäisi niitä.. kaikesta kumminkin pääsee yli :)…
Kukaan ei voi elää toisen elämää, ja rakkaus kuten sydänsurutkin, ovat yksilöllisiä. Jotkut pääsevät yli nopeasti, toiset ovat katkeria koko lopun elämää, eikä sitä voi koskaan etukäteen tietää, kumpaan ryhmään kuuluu. Ja on totta, ettei seurustelulla ole ikärajaa, ellei kumppanisi ole yli 18 ja sinä alle. Silloin se tosiaan on laitonta.
Mutta muuten, onko sinulla mikään kiire? Sanoisin, ettei kannata lähteä etsimällä etsimään ketään tyttöä/poikaa itselleen, vaan tehdä juuri toisin päin. Jos kohdalle sattuu joku, josta oikeasti pitää, niin sitten voi harkita seurustelua. Mutta seurustelu ei kuitenkaan ole sama asia, kuin aloittaisi jonkin harrastuksen, koska haluaa. Kyseessä ovat kuitenkin aidot ihmistunteet. Suosittelisin kyllä kuuntelemaan myös äitisi tarinoita. Hän kuitenkin on vanhempi, kokeneempi ja elämää enemmän nähnyt, niin ehkä hänellä on ihan järkeviäkin neuvoja. Puhukaa kunnolla, olkaa avoimia toistenne mielipiteille ja ajatuksille, ja yritä olla kärsivällinen. Ei sinulla kuitenkaan mikään kiire ole :>
Seurustelulla ei tosiaankaan oo ikärajaa, mut voin sanoa et noin nuorena harva suhde kestää pitempään kun sen kaksi viikkoa. o_O Ja eihän sulla vielä oo mikään kiire (itse täytän 15 ja oon viettäny koko tähänastinen elämäni sinkkuna). Mutta jos löydät jonkun jonka kanssa haluat olla oikeasti etkä vaan sen takia et kaikilla muilla on poikakaveri, ni voiha sitä kattoo et mitä siitä tulee. :)
