En tajua, miten joitakin ihmisiä ei kiinnosta, mitä numeroita todistukseen tulee. Minä stressaan tästä asiasta ja itken kotona, kun katson edellisen vuoden todistusta ja mietin, että en voi pystyä enää tähän. Todistuksessani oli viime vuonna vain ysejä ja kymppejä. Pelkään, että numeroni tippuvat, enkä voi asialle mitään. Olen erittäin tunnollinen oppilas, mutta ei todistuksesta pitäisi kotona itkeä. Kaverini koulussa eivät ymmärrä tätä. Yritän välillä vähän vitsaillen mainita, että ”Apua mitähän saan todistukseen” mutta he eivät ymmärrä sitä. Koulun ei pitäisi hallita elämää, mutta minulla se tekee niin.
Moi,
Hyvä kun olet ymmärtänyt tilanteesi. Ja ikävää, että kaverisi eivät ymmärrä sinua!
Kun on ollut vuosia itselleen liian vaativa, siitä on vaikea päästä eroon. Tiedän kokemuksesta!!
Voisitko yrittää ajatella niin, että olisi muutama aine mihin panostat todella paljon ja sitten muilla ei ole niin suurta väliä. Minulle oli yläasteella tärkeää pärjätä hyvin kielissä. Mikä voisi olla sinulle tärkeintä? Matemaattiset aineet, historia, biologia, kielet vai taideaineet?
Kaikessa ei voi olla tosi hyvä, ja helposti voi uuvuttaa itsensä loppuun!
Ehkä voisit jutella myös vaikkapa jonkun opettajan kanssa ajatuksista!
Rentouttavaa joulunaikaa!
Kata, verkk@ri
