Siirry sisältöön
Tota noin…….

Joo’o.. Mikäs tässä. Ei muita kavereita, ku bestis joka muutti toisee kaupunkii viime maaliskuussa, ysi luokalla oleva tyttö, ei luota kehenkää kunnolla, yrittäny saada opeilta apua pari kertaa mutta ei ymmärtäny, yritti sanoo bestikselle et luulee ettei selvii seuraavasta vuodesta koulussa, mut bestis vaa nauro ja luuli varmaan mun olevan vaa hirveen dramaattine eikä tosissaan, jote eipä sanonu uudestaa, itkee joka päivä, välillä koulussaki, numerot koulussa alkanu tippua.

Nykyään jos joku ope kysyy miten sulla menny (mitä tapahtuu harvoin) sanot iha ok ja tiiät et jos ope kattois sua silmiin se näkis siellä vaa surua, itsensä vihaamista, tuskaa eikä mitään hyvää, kuitenki opeille riittää pelkkä iha ok vastaus. Tai sit ope kysyy et haittaaks se ystävien puute mua sanon et ei oikeestaan. Ei, mua ei haittaa ystävien puute. Mua haittaa se et mä vihaan itteäni, se että opet ei näytä välittävän p*skaakaan jos joku ei oo kunnossa, se että kaikki olettaa lapsilla olevan rohkeutta hakea tai pyytää apua ite tai pitäs ite kertoo suoraa että ei minä en ole kunnossa, jollo ehkä sais apuu ja se että koulussa annetaan joidenki kysyy koko luokan eessä sulta monta kertaa vahingonilosella äänellä ”Kaipaat sä (bestiksen nimi)” heti sun bestiksen muutettua, vaikka sä et koskaan pysty vastaamaan ja kaikki taatusti näkee et sä kyllä kaipaat sun bestistä.

Luulis et jos istut koulussa yksi ruokalas, välkil ja tunneil opet tajuis et jokin saattaa olla vialla. Mut ei.

Itellä ei rohkeutta hakee apua. Ei aikuista jolle vois puhuu. Bestikselle en yritä uuestaan sanoo. Yks jätkä urheiluseurasta, joka aina sai mut hymyilee ja aina hymyilee mulle ja joka autto yhen tosi vaikeen yön aikana snäpin kautta, näytti jo sellaselta et saattaisin pystyy luottaa siihe, mut sit mun pään sisällä oleva ääni, joka sanoo mulle aina et sä oot p*ska kaikessa ja sä et osaa mitää ja sä et onnistu ees hankkii kavereita, sano et se kuitenki pettää sun luottamuksen jossai vaihees, jote miks sä ees yrittäisit? Ja yllätys yllätys, mä tietenki kuunteli sitä ääntä ja en tavallaa yrittäny enää olla sen kaveri nii kovasti.

Mua syrjittii 1. ja 2. luokal ja sillonki se johtu siitä et mun entine paras kaveri ei enää halunnu olla mun kaa koulussa (ja siinä samalla kaikki mun muut kaverit totteli sitä ja ei myöskää ollu mun kaa) ja muutenki hyvin monta kertaa mun kaverit o pettäny mun luottamukse ja näi edespäin.

No, tästä tuliki sit iha suht pitkä juttu mut kiitti jo ny jos joku jopa vastaa tähä ja sori jos joku ei ois halunnu lukee mistää näi tylsästä..

[Osa viestistä poistettu.]

MLL Ylläpito

Hei,

Kiitos viestistäsi. <3 Kerrot, että olet yrittänyt pyytää opettajalta apua pari kertaa, mutta he eivät ole ymmärtäneet. Olisiko läheisissäsi ketään muuta luotettavaa aikuista, jolle voisit kertoa tunteistasi? Olisiko mahdollista puhua vanhemmillesi? Tai olisiko koulussa joku muu kuin opettaja, joka voisi auttaa, kuten kuraattori tai terveydenhoitaja? Heidän työhönsä kuuluu auttaa näissä asioissa. :)

Voit myös soittaa meille Lasten ja nuorten puhelimeen numeroon 116 111, joka on auki arkisin klo 14–20 (ja tänään maanantaina 20.11. Lasten oikeuksien päivänä peräti klo 12-21) ja viikonloppuisin klo 17–20 (puhelu on maksuton ja luottamuksellinen) tai kirjoittaa MLL:n Lasten ja nuorten nettikirjepalveluun (www.mll.fi/nuortennetti). Saat kirjeeseesi henkilökohtaisen vastauksen luotettavalta aikuiselta. Voit myös chatata kanssamme ma-ke klo 17–20. Uskon, että puhelu tai kirjeenvaihto luotettavan, vapaaehtoisen aikuisen kanssa voisi auttaa sinua. Olethan rohkeasti yhteydessä. Voimia yhteydenottoon ja muutenkin! Olet tärkeä.

Lämpimin terveisin, MLL Ylläpito

Vastaa aiheeseen: Lukekaa, jos löytyy motii lukee

Olethan kohtelias ja kunnioitat muita keskustelijoita. Viestit tarkistetaan ennen julkaisua.


Back to top