mä haluan poikaystävän!

Olen 14v. Tyttö, Eikä minulla ole ollut poikaystävää. Haluaisin kyllä, mutta en tiedä mitä sanoa ihastukselle. En ole juurikaan puhunut pojille. Olen mielestäni ihan kaunis, iloinen, kiva ja hauska. Toivon aina että poika tekisi aloitteen kun en itse uskalla.mietin vain mitä kannattaisi sanoa..

– kysyisin häneltä ”lähdetkö ulos?”
– Kysyisinkö snapchatin ja lähettelisin hänelle viestejä kuten ”moi!”
– Antaisinko hänelle lapun jossa lukee ”pidän sinusta!”

Vaikeaa on millä sanoilla sanoisin sen hänelle, missä sanoisin ja sanonko?

Mulla on muutama vinkki, vaikka en itse käytä kaikkia, toivon, että niistä on apua jollekin.

– Mene rohkeasti puhumaan ihastuksellesi. Pyydä häntä vaikka leffaan tai kahville.
– ole kohtelias, kiltti,huumorintajuinenja kuuntelevainen.
– lähetä kamusi kysymään, voisiko hän alkaa sun kaa…
– naura vitseille, joita hän kertoo.
– käytä kivoja vaatteita ja meikkiä harkitusti, ei liikaa. Jos poika sitten huomaa sinut, riittää, että hymyilet valloittavasti. Ja TADAA! HÄN ON SINUN.

OLE OMA ITSESI, JOS HÄN EI TYKKÄÄ SIITÄ. Hän ei sovi sinulle.

Vielä kolme isku vinkkiä

HYMYILE, FLIRTTAA JA KATSO SILMIIN!!!!!

Mitten men

Penis 30cm

Omg oon 12 ja haluun poikaystävän mut kertokaa vinkkei

[Osa viestistä poistettu.]

Hei!
Mustaki joskus tuntuu et haluun olla vaa jonku vierellä. Yahtosin puhua jollekki pojalle -> semmoselle joka oikeesti ymmärtäis mua eikä vain yritä. Mut kaikki mun luokan pojatki on ollu vaa sillee ei kiinnosta. Sitä paitsi vaikka oon vasta 12 vuotta,mitä se estää? Kai sitä silti saa olla pojan kaa vai? Mä toivon et ees joku näkis tän viestin, vaikka turhaan kirjotin, mutta aina kantsii yrittää. Vielä musta: oon 12v,vihreä silmäinen ”blondi” (äitin ja isin mielestä) tykkään hepoista ja tahon pokkiksen. Eipä muuta. :) toivon et joku vastais pian ;)

Vastauksena vastauksen vastaukseen (sekä alkup. kysyjälle ja sulle) vastaan: Täysin tuttu fiilis. On ollu useampaankin kertaan sama ja aina vähän väliä kaihertanut mieltä. Mutta teille sanoisin, että malttakaa. Olen 16v. poika ja muistan hyvin millasta se oli 4 vuotta sitten. Ensin olin sitä mieltä että olisi niin sairaan kiva jos sieltä jostain löytyisi se oikea jonka kanssa vois jakaa ilot ja surut ja niin edelleen. Sitten siinä 13-14v. tuli semmonen vaihe että mua ei enää asia kiinnostanut. En enää aktiivisesti miettinyt että mistä tyttöystävän saisi, kavereillekkin jota sitä ihmettelelin, sanoin vain että ei mua oikeasti se asia hetkauta. 7. ja 8. meni muihin asioihin keskittyneenä.

Mutta kuinka kävikään. Olin 15v. ysin kevät. Törmäsin yhtäkkiä yhteen tyttöön, johon ihastuin aivan yhtäkkiä kun vuoteen en ollut asioita edes miettiny ja nyt se olikin käsillä. Loppujen lopuks tilanne jäi puoleks vuodeks noloon ja ahdistavaan ”ollaanko eikö olla” ja ”tykkääkö se vai eikö tykkää” tilanteeseen ja siitä pian koko homma purkautu. Yhä ollaan puheväleissä ja kavereita, mutta kyllä vieläkin hävettää jutun nolous (joka olisi ollut helposti vältettävissä pienellä järjenkäytöllä…)

Nyt lukionalkaessa on tuo tunne haahuillut taas, mutta aiemmasta kokemuksestani ja tuttujeni neuvoista olen oppinut, että rakkautta ei etsimällä löydä. Juuri näinhän minulle aiemminki oli käynyt. Kun asiaa ei sinänsä miettinyt, se pämähti yhtäkkiä eteen ja hetken se oli elämäni parasta aikaa (ja sitten se loppu voidaan pyyhkiä meikäläisen historiasta…) vaikka olin ensin loppuun palamiseen asti sitä yrittänyt saada.

Eli kokemuksella puhuen haluan teille ja kaikille tätä lukeville (varsinkin 12v.) sanoa, että malttakaa. Se tunne on raastava, tiedän. Se johtuu ihan siitä ****sta mitä kutsutaan myös murrosiäksi. Uusia ajatuksia tulee ja tunteet vetää vuoristorataa. Vaikka tuntuis että seurustelu olisi kivaa, niin siihen ei välttämättä ole heti henkisesti valmis. Ihmisten persoonat ottaa rajuja muutoksia ylä-asteen aikana ja 18v. asti. Se munkin entinen ihastus on nykyään aivan eri ihminen, en todellakaan pidä hänestä enää ”sillä tavalla” vaan hänestä on kadonneet ne ominaisuudet, joita alunperin rakastin. Joten, vältytte monilta noloilta tilanteilta ja turhalta säädöltä jos te onnistutte malttamaan ja etenemään rauhallisesti. Hiljaa hyvä tulee.

ÄLKÄÄ toki myöskö menkä tässä äärimmäisyyksiin, tytöt ja pojat voi olla kavereita keskenään eikä siinä tarvitse olla mitään romanttisia motiiveja. Toki jos se oikea ja kipinä todella löytyy, niin antaa mennä! Tarkoitukseni ei ole kieltää kokonaan, yritän vain omien kokemuksieni kautta kertoa miten voi käydä jos liian innokkaasti etenee. Ei kaikki varhaiset ihastukset pääty huonosti. En vaan halua että muut joutuvat häpeämään niinkuin minä sellaista jonka he olisivat voineet välttää. Mutta kyllä jokaiselle joku joskus tulee kohdalle, kyllä sen sitten tietää, eikä sitä varten tarvitse koko aikaa stressata jos ei löydykkään. Siinä vaan polttaa itsensä turhaan loppuun. Tuli paljon tekstiä, mutta toivottavasti tästä on jollekkulle apua. Muistakaa nauttia ja kehittää myös kaverisuhteitanne, oli teillä sitä oikeaa tai ei. Onnea matkaan ja kiitti jos jaksoit lukea loppuun asti <3

Olen ollut ihastuneena yhteen poikaan Mutta Mä saankuulla mun kaverilta että sekin tykkää siitä Ja koulussa Ne vaan halaili öisin tehnyt mieli ruveta itkemään Ja muutenkin Mulla On vähän Syömisen kanssa ongelma niin täävään lisää Sitä mitä minun pitäisi tehdä

Mä en uskalla kysyy ketää meiän luokkalaista. Mut kuitenki haluisin tyttöystävän. Auttakaa