Mä oon ihan hajalla.

Moi. Mä oon niin väsyny etten enää pysty nukkumaan. Itken kokoajan ja tekee mieli oksentaa väsymyksestä. Mun isä ei anna mun nukkua, koska sen mukaa ei saa mennä nukkumaan jos jokin painaa mieltä. Se tarkoittaa siis että en juuri nuku. Tänää oli sellanen päivä että heräsin viideltä, mua kiusattiin koulupäivä ja mulla oli illalla unettomuuden ja kiusaamisen vuoksi huono fiilis joten mun isä ei päästäny mua siksi nukkumaan. Joten nyt valvon ja itken ja ajattelin sitten ajankuluksi kirjottaa tänne. Oon ihan rikki ja mulla on ihan hirveä ikävä kotiin. (Muutin siis isälleni koulujen alettua ja oon nykyään vaan viikonloput äidillä) Mun isän empaattisuus ja huomaavaisuus on nolla mutta itsepäisyys miljoona. En vaan kestä! Oon miettiny pitäiskö esittää huomisen kipeetä, mutta luulen että näytän varmaan aamulla sen verran pahalta ettei edes tarvitse esittää. Mä huomaan ite loistavasti miten idiootti ja nössö oon mutta en vaan pysty nukkumaan yöllä ja kun en nuku yöllä en ole hereillä aamullakaan. Oon ihan hajalla en pysty kuin itkemään väsymykseltä. Ja tiedän että mun isää vaan ärsyttää se etten pysty puhumaan sen kanssa järkeviä, kun en oo nukkunu ja vaan itken. Tähän asti oon saanu pidettyä kaiken pois mun isän silmistä mutta nyt en enää pystynyt siihen.