Mulla on ollut jo tosi pitkään ongelmia itseni hyväksymisessä ja kaverisuhteetkin on ollut aika sekasin. Mutta lähiaikoina mulla on ollut koko ajan ja useammin sellainen olo että mun elämällä ei oo tarkoitusta ja että pitäs tappaa itsensä. Mun vanhemmat sai tietää mun pahasta olosta jonkun aikaa sitten mutta se ei oikeen auttanut, pääsin kyllä koulukuraattorille, mutta nyt pelkään että he ottavat asian puheeksi vaikken todellakaan halua asiasta heille puhua vaikka hyvää tarkoittavatkin. [osa viestistä poistettu] ja elän muutenkin aika epäterveellisesti. Onko joku tuntenut samoin ja miten ootte päässy yli?
Hei 🏳️🌈,
Kiitos viestistäsi. Asia, josta kirjoitit, on sellainen, että haluamme tarjota sinulle vertaistuen lisäksi aikuisen tukea. Viestisi on siirretty kokonaisuudessaan myös ”Päivystäjä mukana keskustelussa” -keskustelualueelle. Lasten ja nuorten puhelimen vapaaehtoiset päivystäjät osallistuvat kyseisellä keskustelupalstalla keskusteluun. Kun päivystäjä vastaa viestiisi, julkaisemme myös viestisi tai osan siitä. Tekstisi saatetaan julkaista ajoittain hitaammin kuin muilla keskustelualueilla.
Jos haluat, voit myös olla yhteydessä Lasten ja nuorten puhelimeen (116 111) tai chattiin https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/.
Lämpimin terveisin,
MLL Nuortennetin ylläpito
Moi! Samaistun tohon aika paljon :( [osa viestistä poistettu] Mä en oo puhunu mun ongelmista kenellekkään ja noh se ei oikein oo auttanu mua. [osa viestistä poistettu] mul on vaa et yritä piilottaa kaikki terävä mitä vaan pystyt. Ja voisit sanoo sun vanhemmil ettet halu että ne puhuu muille sun ongelmista, koska se tekee sulle epämukavan olon. Ja no yritä miettii et mistä sun olo vois johtuu. Tsemppiä sulle paljon🫶🫶 (must ei varmaa ollu hirveesti apuu)
