Mua kiusataan välillä ja välillä taas ei….. joskus mun ”kaveri” nauraa kun mä laulan jotain laulua…. ja kerran tai no, aika tosi monta kertaa mun kaksi luokkalaista vie mun tavaroita eikä anna niitä takaisin tai esim piilottelee niitä omassa penaalissaan. tänäänkin ne laitto jonkun kirjan mun pulpettiin ja työnsi sinne roskia. mä en vaan kestä sitä!! Voitteko auttaa mua? Apu ois tarpeen!! Ne puhuu musta pahaa selä takana ja sen jälkeen vaan esittää ku mitään ei ois tapahtunu!! Kerran opettaja puhu niille asiasta ja ne vaan tuli nauraen luokasta ja mulkoili mua…. yksi kiusaajista puhuu mun kavereille musta pahaa ja ku mä sen nään ni se lopettaa. mua kiusataa joka päivä… nettkiusaustakin on ollut.. AUTTAKAAA
mitä nettikiusaamista on ollut??.. Toi on kyllä väärin.. eikö opettajat ole sen kerran jälkeen puuttuneet kiusaamiseen.??
Toi kiusaaminen on kyl kurjaa :( mustakin puhutaan pahaa selän takana, ja mun kamust kans, nii me tehää sillee et koulun jälkee kun ne selän takan puhujat ei tiiä mitää, nii me kerrotaa toisille mitä meist on puhuttu…
Nää opettajat ei tajua nykynuorison ’keinoja’ välttää kiinnijäämistä.
ajattele positiivisesti ne on vaan kateellisii :) :3 :8
Moi, en tiiä minkä ikäinen oot mut voin omasta kokemuksesta kertoo jotain. Ite oon nyt 16 (täytän 17 marraskuussa)ja oon ollu kiusattu monta vuotta. Kiusaamiselle ei ollut alussa syytä, olin vaan heikompi ja siks minuu kiusattiin. Myöhemmin yläkoulussa siitä tuli lähinnä ulkonäön pilkkaamista (meikkasin aika paljon yms. oli ns. pissis kausi). Osa kiusaajista pitää minuu vieläkin selkärangattomana parkana jolle voi huudella mitä lystää, mut onneks oon eri koulussa. Tässä vaiheessa sanon et oon itekki ollu koulukiusaaja alakoulussa mut sinne se jäi.
En uskaltanu alakoulussa tulla ees kouluun ja 8 lk asti itsetunto oli tosi huono. Vasta kesällä (kun kävin prometheus-leirin, eli poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton aikuistumisleiri) aloin älytä et en voi jäädä tähän tilaan enää.
Miulla oli aina kavereita joihin luottaa mut kiusaaminen oli kokoajan yllä. Nyt lukiossa oon täysin eri ihminen, oon saanu ihania ystäviä, seurustellut kunnolla elämän ensimmäisen kerran, kasvanut henkisesti jne. Nyt tiiän, et oon vahva ja en anna kenenkään kutistaa minuu. Välillä tulee hetkiä jolloin tekis mieli vajua pieneksi mut sit nostan ryhdin ja jatkan matkaa. Kiusaajilla on joko harvinaisen tylsä elämä tai ne on jostain syystä kateellisia. Joitakin ei vaan viihdytä muu ku muista pahan puhuminen.
Oon oppinu et haasteista eteenpäi ja puhua pitää. Kukaan ei tiedä oikeesti sinuu yhtä hyvin ku sie ite. Tollanen uhkailu on säälittävää. Sen minkä ite tiiän kokemuksesta, ni opet ei oikei hallihe aina näitä asioita ja siks on hyvä olla luotettava henkilö jolle puhua ja viettää aikaa. Olis hyvä jos ottasit kavereittesi kanssa aiheeks sen selän takana puhumisen ja kysyisit et onko niillä oikeesti joku ongelma sinuu kohtaan. Kukaan ei ansaitse epärehellisiä, epäluotettavia eli ns. feikkejä ystäviä. Parhaimmassa tilanteessa saatte puhuttuu ja setvittyy asiat! Alakoulussa kiusaaminen on säälittävää, yläkoulussa se voi olla hyvinki suurta ja lukiossa ihmiset on jo sen verran fiksuja (ainaki osa) et kiusaaminen on jääny.
Tulipas pitkä viesti :D Mut hei toivon siulle kaikkee hyvää ja kannatan sitä et puhut niille ihmisille suoraan jotka on siun kavereitas, koska se yleensä auttaa. Jaksele ja sanon sen et voin auttaa ja olla tukena jos haluut:) ps. Lähen kasvatusalalle opiskelemaan ja mietin et sitä ennen ois tosi kiva olla tukemassa tälläsissä tilanteissa olevia…. :)