Siis viimeiset pari kuukautta miul on ollu tosi paha olla ja niinku masentunu olo jne. Viime aikoina menetin ainuun ystäväni johon pystyin luottaa miun vanhemmat meinas erota, isomummi kuoli ja mun ”kaverit” on puhunut must paskaa ja oon menettäny lopunki luoto niihin. Oon jättäny menemät kouluu monii päivii putkee kun en oo vaan pystyny nousee sängyst. Oon itkeny viime aikoina niin paljon ja kaikki on ollu vaikeet. Miul on paskat välit miu vanhempii ja tuntuu et seki on mun syytä.
En pysty nukkuu saan yös ehk 5-7h unta. Oon ruvennut ahistuu julkisil paikoil (esim. Kaupas) tosi helposti. Must tuntuu et mul on masennust tai jnt. En vaan uskalla kertoo kellekkää ku ”kaverit” ei usko/välitä ja paskat välit niihin vanhempii. Miul on epäilty enne masennust. Mitä helvettii mun pitäs tehä?
[Osa tekstistä poistettu.]
Hei,
Hyvä, että otit yhteyttä, olit tosi rohkea. Kirjoitit vakavasta asiasta, jonka selvittämiseen tarvitset aikuisen apua. Vaikka tuntuu, että välit vanhempiin ovat huonot, haluaisivatko he kuitenkin kuulla, miten Sinulla menee? Jos ajattelet, että et halua puhua vanhemmillesi, olisiko jotain toista luotettavaa aikuista, jolle voisit puhua? Kouluissa ja oppilaitoksissa tällaisia tilanteita varten on myös esimerkiksi kouluterveydenhoitaja tai koulukuraattori, jotka osaavat ja haluavat auttaa. Sinua lähellä olevista auttavista tahoista löydät lisätietoa Nuortennetin Mistä apua? -osiosta (www.mll.fi/nuortennetti/mista_apua).
Voit myös soittaa meille Lasten ja nuorten puhelimeen numeroon 116 111, joka on auki arkisin klo 14–20 ja viikonloppuisin klo 17–20 (puhelu on maksuton ja luottamuksellinen) tai kirjoittaa MLL:n Lasten ja nuorten nettikirjepalveluun (www.mll.fi/nuortennetti). Saat kirjeeseesi henkilökohtaisen vastauksen luotettavalta aikuiselta. Voit myös chatata kanssamme ma-ke klo 17–20.
Ethän jää ajatustesi ja huoliesi kanssa yksin, olemme mielellämme tukenasi!
Ennen kuin diagnosoit itsellesi mitään käy psykologilla vaikka ilman vanhempia ja kysy apua. Suosittelen kertoa vanhemmille tai voi pahentua entisestään. Itse tuo on minulle alakuloisuutta masennus taas on isompi juttu ja sitä ei saa aliarvostaa ennen kuin on puhunut psykologin tai lääkärin kanssa.
