Must tuntuu että mä oon masentunut, koska enää ei melkeen mikään kiinnosta, on sellanen kamala päämäärättömyyden olo. Siis ku en tiiä tarkalleen mist tää alko, mut luulen että se alko siitä että kun vanhemmat rupes kieltää multa semmosii asioit joissa tykkään tehä. Esimerkiksi haluaisin käydä ihan perus lenkillä mutta se kielletään, haluaisin käydä salilla, se kielletään jne…sit mulle ei enää jää muuta tekemistä ku puhelin. Sen liiallisesta käytöstä taas rähistään
miulle :c kaiken lisäksi pikkusisaret ärsyttää mua joka päivä. Ja must tuntuu etten enään jaksa. Äiti huutaa mulle melkeen joka asiasta, isoveljet pitää äidin puolta joka ikisessä typerässä riidassa, ja nyt must tuntuu ettei kotona oo enään ketään joka tuo mulle iloa ja joka pitää mun puolia. Koulussa mulla on niin ihana luokka ja tykkään olla siellä koska siellä on kivaa, mutta kohta alkaa kesä, ja en saa olla koulussa, turvassa kotoa. Pelkään että mä menetän mun mielenterveyden totaalisesti
Nyt auttakaa olkaa kilttejä🥺
ootko koittanut puhuu sun vanhemmille tästä asiasta? jos se tuntuu vaikeelta nii haluisitko sä käydä juttelee vaikka kuraattorilla tai terkkarilla? ei oo oikein että jäät yksin, sun ei tarvi hyväksyy sitä. jos sä haluut mennä lenkille, nii sä myös saat mennä, jos siitä tulee valitusta nii mee siltikkin, koska sun ei tarvi olla kotona mököttämässä :) toivottavasti tää ees vähän autto, oot tärkee <3
Moi Spageli✨, ihana että huomasit tän ja neuvoit<3
Mutta ei se vanhemmille sanominen auta, ne on niin itsepäisiä.
Ja luulen et jos teen jotai mikä on kiellettyä ni multa saattaa lähtee vaikka puhelin pois tai jotai…
Olen lähestäysin samassa tilanteessa
minulta ei kielletä noin paljon juttuja mutta, muista
MAAILMASSA ON VIELÄ PALJON HYVÄÄÄ
Asetu vastaan! Ei sulla oo mitään menetettävää, paitsi puhelin mutta se ei oo sun koko elämä. mene lenkille jos haluat, ei sua voi estää. Jos voi soita sossuun.
