Käytämme evästeitä parantaaksemme sivujemme käyttäjäystävällisyyttä ja toimivuutta. Jatkamalla verkkosivuilla vierailua, hyväksyt evästeiden käytön vieraillessa Mannerheimin Lastensuojeluliiton verkkosivustolla. Lisätietoja.
Ovat tarpeen sivustomme teknisen toiminnan ja käytön vuoksi. Nämä evästeet eivät kerää käyttäjästä tietoa, jota voitaisiin hyödyntää markkinoinnissa tai muistamaan käyttäjän valitsemia sivustoja.
Luovat tilastollista tietoa siitä, miten käyttäjät käyttävät verkkosivua ja tiivistävät pyyntöjen toteutuksen nopeutta.
Keräävät tietoa ja analysoivat, kuinka loppukäyttäjä käyttää verkkosivuja ja mitä mahdollista mainontaa käyttäjä on nähnyt ennen vierailuaan verkkosivuilla. Koordinoivat ja mittaavat mainoksia. Käytämme yhtä tai useampaa evästettä verkkomarkkinointiin ja kohdentamistarkoituksiin sekä kiinnostuksen kohteisiin perustuvan käyttäjäprofiilin luomiseen.
Moi! Mun on nyt pakko avautuu, koska en kestä muuten. Toivottavasti joku on kokenut samoja asioita ja voisi ymmärtää. Kirjaimellisesti ”mä oon sekaisin”. Tarinani alkaa:
Mun elämä on ollut aina vuoristorata. Kaveriongelmat tulivat nelosluokalla. Olin yhden Emmin( nimi on muutettu) kanssa bestis! Mutta me kuitenkin henkisesti kiisteltiin molempien kaverista Ellenistä(nimi on muutettu) Tuli paljon riitaa somessa. Välit meni poikki ja erottiin ikävissä tunnelmissa. PS. käytiin myös kolmestaan kuraattorilla selvittelemässä välejämme.Onneksi Emmi muutti pois, joka oli helpotus. Luulin että elämä palaisi raiteilleen, mutta erehdyin suuresti. 5 luokalla tutustuin tulevaan bestikseeni Taruun(nimi on muutettu) Meillä oli kivaa. Juttelimme ja nauroimme. Mutta 6 luokan syksyllä meni taas päin ***! Taru kimppaantui Ellenin ja hänen bestiksensä Julian (nimi on muutettu) seuraan. kyl mää olin niittenkin kanssa mutta olin kyllä tosi ulkopuolinen. Yksinäisyys valtasi mielen. kävin juttelemassa Psykiatriksisen sairaanhoitajan kanssa ja juttelen edelleen. Kiusaaminen alkoi siinä ohessa. tunsin eristyvän luokasta. Minua tönittiin joskus, osoiteltiin, kuiskittiin ja puhuttiin pahaa. Olen heikko! en uskaltanut panna vastaan vaa aina suhtauduin tilanteisiin ”ei vaikuta mitenkään” olemuksella, vaikka mielessä tuolloin oli aina loputonta taistelua. Kiusaaminen satuttaa. Masentaa. Erosin pikkuhiljaa kaveriporukasta, koska en kestänyt niiden onnellisuutta. Jäin yksin. Ja olen edelleenkin. En pääse tästä masennuksesta mihinkään!! AUTTAKAA! ei psykiatrisen sairaanhoitajan apu kauheesti auta! Olen ihan mudassa. tuntuu ettei kukaan ymmärrä. Psyykkari on monesti sanonut että minun ikäiseni nuori kuuluisi olla iloinen ja onnellinen! No en kyllä ole! Ja ahdistaa mennä iha kauheesti kouluun kun ei oo kavereita. En oo kertonu tämänhetkisestä tilanteestani kaikkea, koska pelkään ettei kukaa jaksa lukee näin pitkää tarinaa. Toivottavasti joku voi auttaa, ymmärtää ja rohkaista. Sydämmellä<3Tyttö12v
Hei Tyttö 12v
Kiitos viestistäsi.
Asia, josta kirjoitit, on sellainen, että haluamme tarjota sinulle vertaistuen lisäksi
aikuisen tukea. Viestisi on siirretty kokonaisuudessaan myös ”Päivystäjä mukana keskustelussa”
-keskustelualueelle. Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjät osallistuvat kyseisellä keskustelupalstalla
keskusteluun.
Kun päivystäjä vastaa viestiisi, julkaisemme myös viestisi tai osan siitä. Tekstisi saatetaan julkaista ajoittain hitaammin kuin muilla keskustelualueilla.
Jos asiasi on kiireellinen, suosittelemme olemaan yhteydessä Lasten ja nuorten puhelimeen (116 111)
tai chattiin https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/. Voit myös kirjoittaa
anonyymisti Lasten ja nuorten nettikirjepalveluun https://lasten-ja-nuorten.kirjepalvelu.mll.fi/.
Lämpimin terveisin,
MLL Nuortennetin ylläpito
Ekaksi: tietääkö opet tästä? Ei ne suurin
osa auttaa hirveesti osaa, mutta jotku opet on ihan supersankareit, joten yritä sanoo kivalle opelle kiusaamisesta. Voit yrittää etsiä kavereita luokkasi ulkopuolelta? Jos teil on vaikka rinnakkais luokka? Ja siis oot menos pian yläkouluun ( eikö?), niin lupaan että jos olet rohkea alkumetreillä, löydät varmasti ystäviä. Ymmärrän, että ärsyttää olla onnellisten ja pirteiden ihmisten kanssa, kun on itsellä paha olla🙁 , olen aiemmin kokenut saman. Muistutan kuitenkin, että sä et ole heikko, ja jos alat tehdä asialle jotain, pääset asiasta varmasti yli. Jos sua vaikka tönitään, mene rohkeasti pois tilanteesta, tai yritä sanoa että lopettakaa. En tiiä auttoiko, mut yritin parhaani😅 tsemppiä❤