Mä oon 15-vuotias tyttö.Mun elämä oli vähän aika sitten aivan ihanaa.Mut kaikki alko mun vanhempien erosta..Se oli todellista oravan pyörää..Ne sopi ja sit taas riiteli..Samaa jatku toosi pitkään.Kunnes ne sai sovittua asiat ja äiti muutti takas isäpuolelle.Kerittiin asumaan siellä alle 1vk,kunnes se mies heitti äidin ulos..Mä lähdin äidin matkaan ja katkasin välit aivan kokonaan entiseen isäpuoleeni,koska hän satutti äitiä henkisesti aika paljon. Ja tässä vaiheessa kerron,että en voi ottaa yhteyttä oikeaan isääni,koska hän on kuollut. Kuitenkin takasin asiaan..Vähän aikaa kaiken ton jälkeen mun koulu alko menee todella huonosti..Masennuin ja satutin itseäni. Äiti ei välittänyt huonoista arvosanoista vaan kehu mua ja tsemppas tosi paljon<3 Lupasin äidille,että se oli viiminen kerta,et satutan itsenäni ja äiti luotti muhun.Mut sorruin siihen ton jälkeen vielä 7kertaa..Mut äiti ei saanu tietää niistä. Sit aloin saada koulussa kavereita:) Ihania ystäviä..Tutustuin yhteen tyttöön joka oli todella mukava! 6pv sen jälkeen kun tutustuin tohon kyseiseen tyttöön menetin hänet :"( Se oli mulle rankempaa kuin se,että mun äiti eros..Kyseisen tapahtuman jälkeen mua alko masentaa niin paljon,että en kestäny sitä..Tiedän,että mulla on kavereita,mut musta tuntuu,että oon yksin,koska ne ei halua auttaa mua.Äidin kanssa mun välit on kiristyny sen jälkeen kun hän tapasi uuden miesystävänsä.Tämä kyseinen mies on TODELLA mukava ja ihana ihminen. Äiti väittää,että mä en anna sen tehdä mitään..Et pakotan sitä sulkeutuu mun kanssa..Se tuntuu pahalta,koska haluun vaan et äiti on onnellinen:"( Millään muulla eibole väliä! No,meille tuli riitaa tästä samasta aiheesta..Mutta se siirty siihen keskusteluun,et äitin mielestä mä haen huomiota mun masennuksella..Äiti ei kuuntele mua,vaan syyllistää kaikkeen! Riita mebi niin pahaks,että mä meinasin hyökätä äidin kimppuun D": Musta tuntuu vaan pahalta,että me ei pitkään aikaan olla tehty mitään kahdestaan.Usein me yleensä syötiin,juteltiin kaikkee väsynyttä ja naurettiin todella paljon sekä silloin ku mun sisarukset oli isänsä luona,niin mä sain nukkuu äitin vieressä..Ennen se aina lohdutti mua<3 Mut kaikkein eniten mä haluisin,et äiti tulis halaamaan mua ja sanois "Voi kulta pieni! Mä oon susta ylpee,teit sä mitä vaan.Kyl me tästä selvitään..Yhdessä<3" mut..se vaan jättää mut..yksin..Mä en osaa selittää äidille minkä takia mua masentaa..Se soitti apua..Kerto kaiken kuraattorille ja nuoriso psykiatrille..Äiti sano,et se ei pärjää enää mun kanssa..Se..Satuttaa ehkä eniten,että se on luovuttanu ja haluu musta eroon..Mä tiedän olevani rahaimuri ja este.. [Viestiä muokattu]
Hei,
Hyvä, että otit yhteyttä meihin, olit tosi rohkea. Kirjoitit vakavasta asiasta, jonka selvittämiseen tarvitset aikuisen apua. Kannustan sinua kertomaan ajatuksistasi esimerkiksi nuorisopsykiatrille tai jollekin muulle luotettavalle aikuiselle. Uskon, että silloin huolesi lähtisi selviämään ja olosi voisi parantua. He kestävät kyllä kuulla olostasi, joten voit rohkeasti ottaa asian puheeksi ja silloin hän voi paremmin myös auttaa sinua, kun tietää, mitä todella ajattelet.
Sinua lähellä olevista auttavista tahoista löydät lisätietoa Nuortennetin Mistä apua? –osiosta (www.mll.fi/nuortennetti/mista_apua).
Olet kaiken avun arvoinen ja olosi voi helpottua, kun vain uskallat ottaa seuraavan askeleen. Ensimmäisen olet jo ottanut, kun kirjoitit tänne meille!
Voit myös soittaa meille Lasten ja nuorten puhelimeen numeroon 116 111, joka on auki arkisin klo 14-20 ja viikonloppuisin klo 17-20 (puhelu on maksuton ja luottamuksellinen) tai kirjoittaa MLL:n Lasten ja nuorten nettikirjepalveluun (www.mll.fi/nuortennetti). Saat kirjeeseesi henkilökohtaisen vastauksen luotettavalta aikuiselta. Voit myös chatata kanssamme ma-ke klo 17-20.
Vaikka tuntuu, että elämässä ei juuri nyt valoa meinaa näkyä, niin uskon, että toivoa on. Ethän jää ajatustesi ja huoliesi kanssa yksin, olemme mielellämme tukenasi!
Terveisin Ylläpito