masentunut mutta iloinen

Moiii, siis mullahan on ollut masennus hyvät 5 vuotta, mutta en ikinä ollut sinäänsä masentunut paitsi yhden kerran? Sitä on tosi vaikee selittää, mutta jotenkin mulla on se tosi neutraalia if it makes sense. Niinku, [osa viestistä poistettu], koska tuntuu että ketään paitsi 1 ja mun perhe ei rakasta mua. En haluu kuolla koska mulla on niin paljon edessâ, [osa viestistä poistettu]. Kyllähän mä siis vuos tai kaks sitten sain kohtauksii jotka kesti tunteja, joissa itkin, huusin, nauroin ja puhuin itelleni ja taas uudestaan? Se oli ihan vitun mania meininkii. En myöskään pysty olla yhtään itsetuhonen fyysisesti, koska pelkään kipua, [osa viestistä poistettu]. En oikeesti osaa selittää miltä musta ees tuntuu. Mulla on pään sisällä sellanen pikku ääni,[osa viestistä poistettu]. Se kertoo että mä myös vihaan jokaikistä, paitsi sitä yhtä ja mun perhettä, ja et oon vaan vitun iso ämmä joka ei ainsaitse mitään. Mut silti, haluun nähä mitä tulevaisuus tuo :) haluun muuttaa Tampereelle opiskelee et pääsen täält pois, ja alottaa alusta. Tuntuu että selitin tän tosi herkästi, mutta sen on kyl pahempaa kun tää. Oon kärsinyt paljon viimeisten vuosien aikana, ja ehkä se on antanut mulle seinät ympärille. Haluun vaan pari ihmistä jotka rakastaa mua, en montaa jotka tykkää musta niinkun tällä hetkellä. Anteeks jos olin sekava, ja kiitos!