Käytämme evästeitä parantaaksemme sivujemme käyttäjäystävällisyyttä ja toimivuutta. Jatkamalla verkkosivuilla vierailua, hyväksyt evästeiden käytön vieraillessa Mannerheimin Lastensuojeluliiton verkkosivustolla. Lisätietoja.
Ovat tarpeen sivustomme teknisen toiminnan ja käytön vuoksi. Nämä evästeet eivät kerää käyttäjästä tietoa, jota voitaisiin hyödyntää markkinoinnissa tai muistamaan käyttäjän valitsemia sivustoja.
Luovat tilastollista tietoa siitä, miten käyttäjät käyttävät verkkosivua ja tiivistävät pyyntöjen toteutuksen nopeutta.
Keräävät tietoa ja analysoivat, kuinka loppukäyttäjä käyttää verkkosivuja ja mitä mahdollista mainontaa käyttäjä on nähnyt ennen vierailuaan verkkosivuilla. Koordinoivat ja mittaavat mainoksia. Käytämme yhtä tai useampaa evästettä verkkomarkkinointiin ja kohdentamistarkoituksiin sekä kiinnostuksen kohteisiin perustuvan käyttäjäprofiilin luomiseen.
Oon 14 vuotias tyttö ja tuntuu, että mikään ei enään innosta tai merkitse mitään. Perheemme vaikuttaa todella onnelliselta ulkoapäin, mutta oikeasti riitelemme jatkuvasti ja äitini ja isäpuoleni haukkuvat ja vähättelevät mua ihan kun mulla ei olisi oikeutta elää täällä ja kaikki olisi helpompaa ilman mua. Se harmittaa paljon ja nykyisin saan ahdistuskohtauksia, mun on vaikee saada henkee [osa tekstistä poistettu] Keväällä sairastuin melkein anoreksiaan[osa tekstistä poistettu] Olen mielestäni läski ja tunnen että mua ei hyväksytä tälläisenä. Kun yritän puhua äidille, että mun on tosi paha olla enkä jaksa enää elää nii se vaan alkaa saarnaa et toi on taas tollasta ihan tyhmää huomionhakemista, sä oot nyt saanu ihan liikaa kaikkea etkä osaa olla tyytyväinen mihinkään. Se on todella turhauttavaa kun vihdoinkin rohkaistuu kertomaan et mul ei oo kaikki hyvin niin sit nauretaan päin naamaa ja sanotaan tyylii että sähän nyt vitsin kerroit. [osa tekstistä poistettu} Olis kiva jos joku vihdoinki ymmärtäis ja haluis auttaa mua koska pelkään etten jaksa tätä enää pitkään…
Tämä on Nuortennetin ylläpidon viesti.
Hyvä ”masentunut(ko)?”,
Kirjoitit vakavasta asiasta, jonka selvittämiseen tarvitset aikuisen apua. Kannustan sinua puhumaan uudelleen asiasta lähipiirissäsi olevalle luotettavalle aikuiselle. Kouluissa ja oppilaitoksissa tällaisia tilanteita varten on esimerkiksi kouluterveydenhoitaja tai koulukuraattori, jotka osaavat ja haluavat auttaa.
Voit myös soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen numeroon 116 111, joka on auki ma-pe klo 14-20 ja la-su klo 17-20 (puhelu on maksuton). Voit myös kirjoittaa Lasten ja nuorten nettiin, josta saat aikuisen vastauksen tai käy tutustumassa Nuortennetin sivuilta http://www.mll.fi/nuortennetti/ löytyviin ”aikuisen apua” – teksteihin.
Moi.
Kertomasi perusteella ajattelisin, että sinulla on masennuksen kaltaisia ajatuksia. Itkeminen, yksinäisyyden tunne ja tunne siitä, ettei ole mitään virkaa maailmassa voivat hyvinkin johtua huonosta itsetunnosta, mistä jo mainitsitkin. Sinä olet yhtä kaunis ja arvokas kuin kaikki muutkin! Älä missään nimessä vahingoita itseäsi. Masentavia ajatuksia voi olla vaikea selittää, mutta niistä kannattaa kertoa jollekin luotettavalle aikuiselle (terveydenhoitaja, psykologi, kuraattori) joka voi auttaa niiden käsittelemisessä. Voisitko keskustella jonkun ystäväsi kanssa asiasta? Kuulostaa tosi hienolta, että sinulla on hyviä ystäviä. Ystävien ja muiden läheisten kanssa oleminen auttaa vahvistamaan myös itsetuntoa ja pääsemään eroon ikävistä ajatuksista. Todella moni ihminen välittää sinusta, vaikka sinusta tuntuisikin siltä, ettei sinulla ole paikkaa täällä. Olet todella tärkeä ja ainutlaatuinen oma itsesi. Voit aina soittaa Lasten- ja nuorten puhelimeen tai kirjoittaa kirjepalveluun ilmaiseksi. Sä pääset yli noista ajatuksista, muista että omalla asenteella voi vaikuttaa paljon kun uskoo itseensä ja kykyihinsä (:
Tsemppiä!