Moni aikuinen ehkä välillä ihmettelee, mitä vitsiä meidän aivoissa liikkuu. Nyt olis teidänki korkea aika saada sekin selville:
Aivoni: Satuta heitä samalla tavalla kuin he satuttavat sinua
Sydämeni: En voi.. Se en vain ole minä..
”Tarkistan puhelimeni joka saakelin minuutin välein vain nähdäkseni, lähetitkö minulle viestin.”
”Riippumatta siitä, mitä teen, minut tuomitaan aina, siksi en halua tehdä enää mitään.”
– Elämäni: Tapaan jonkun, puhumme, kiinnyn häneen, hän pettää tai jättää minut.-
”Haluan heidän olevan onnellisia, mutta sattuu nähdä, että he ovat onnellisempia ilman minua.”
”Kun olen hiljaa, sinun olisi syytä tietää että, sisälläni vallitsee kaaos.”
”Minulla on niin paljon kysyttävää: Hyväksytkö sinä minut sellaisena kuin olet vai vihaatko sinä minua?, Olenko sinulle vain vaivaa?”
”Minua pelottaa, että hän löytää jonkun paremman.”
”Miltä se aito ilo tuntuikaan?”
”Vittu, kun nyt vituttaa.”
”En selviydy tästä. Minä epäonnistun.”
”Kunpa kaikki olisi niinkuin ennen. Kunpa saisin ne vuodet takaisin jolloin hymyni oli aitoa.”
”Minua pelottaa, mitä joudun kestämään, jos kerron totuuden”
”Kaikilla on sitä mitä mulla ei oo”
”Sairasta, kuinka keneenkään ei voi oikeasti luottaa..”
”Minä rakastan häntä. Rakastan häntä niin paljon, mutta minä en ehkä riitä hänelle ja hän ehkä vihaa minua.”
”Mainitsinko jo, kuinka epätoivoisesti koitan saada teidät kaikki saatanan ylpeiksi, mutta NO MATTER WHAT I DO, mikään ei riitä. Mä yritän ja yritän ja yritän KOKO-AJAN! Kertokaa mulle mitä vittua mun pitäisi tehdä että voisin edes kerrankin onnistua?”
Minä: olen iloinen kaverin puolesta
Kaveri: Ei ole koskaan iloinen puolestani ja tahtoo minulle vain pahaa.
JA MUN TOP 1 >>>>>>>>>
”Olen kadottanut monta asiaa elämäni aikana. Puhelimeni, avaimeni, kynäni, kumini ja itseni, kun yritin tehdä sinuun vaikutuksen.”
True:(
Liiankin totta! ;) lisää ehdottomasti mun ehdotus!! Oli nii hyvä
Hyvää syksyä kaikille 📚📘📗📓
No siis just noi ajatukset. Oon itekki miettiny et miks luotan ku mut petetään. Oon siis aika avoin ja kerron just mun kavereille aika usein asioita ja sanon et älä kerro kelleekkään. Mut on petetty ties kuinka monta kertaa mut silti aina vaan luotan ja annan uuden mahdollisuuden. Se on outoa miksi luotan kun minut petetään. Minulla oli yksi ihminen johon luotin 100% hän oli elämässäni pari vuotta. Aina kun minulla oli vaikeaa hän tuntui olevan ainoa ihminen johon voin luottaa ja jolle kertoa. Hänellä oli kuitenkin niin paljon muita kavereita ettei hän ehtinyt olla kanssani ja olen kuullut erittäin monelta kaveriltani että hän puhui pahaa selkäni takana yms. Ensin en uskonut kavereitani mutta niin moni heistä on sanonut nämä asiat että olen alkanut uskoa heitä ja en enää luota häneen. Mietin että jos häneenkään ei voinut luotta voiko kehenkään ja sitten luotan taas. Ja tulen petetyksi taas.
Täällä minä taas paasaan omista ongelmistani sori.
<3 toi on niin totta! Mä samaistun tohon niin sata-prosenttisesti että ei MITÄÄN rajaa!!! Haluaisin kuulla muidenkin tuollaisia alatuksia. Ja en oikein tiiä liittyykö tää tohon mut mul on esim tällasia ajatuksia mun pään sisällä:
”miks kaikki aina sanoo että voit olla ihan millanen tahansa, kun se ei kumminkaan kelpaa”
”mitäköhän toikin taas ajattelee musta”
TW ” voinkohan oikeesti syödä tän kaiken, kun jos mä sit lihonkin eikä kukaan enää tykkää musta”
esim tollasia ja melkein kaikki samat kun keskusteun aloittajalla ja paaaljon paaaaaljon muuta!
Kiitos jos jaksoitte lukea tän romaanin❤️
Kiitos kun kerrotte omista kokemuksistanne. On kiva tietää ettei olla yksin näitten ajatusten kanssa. Voimia kaikille <333
Mäkin haluan kirjottaa tälläsiä, ainakin itteeni liittyviä, joten tässä muutama. <3
”Yritin parhaani ja silti mulla valitetaan, joten miksi enään yrittää?”
”Toi ei taida enää haluta olla mun seurassa, joten miksei se vaan sano, se sattuu vähemmän ku se et se teeskentelee.”
”Olisinpa niinkuin muut”
”Jos toi ei ois tullu mun elämään, en ois muuttunu”
”Jokanen päivä on ihan yhtä kamala”
”Olisinpa taas pieni ja huoleton”
Joo, totta on munki kohalla. Tsemppik kaikille ihan sikana!!<3
Todella inhottavaa. Mulla on toi sama tunne.
Joo ite en oo koskaan sen jälkeen kun muutuin luottanu keneenkään vaikka muuten tykkänkin jakaa asioita muitten kanssa. Se miltä tuntuu niin sen oon kätkeny johonkin syvälle, niin syvälle että sen syytä on välillä vaikee löytää itekkin ja muut ei koskaan nää eikä kuule miltä musta oikeesti tuntuu. Ne ei edes osais ajatellakkaan että mä oisin kirjottanu tän. Ja mä niin kaipaan niitä menneitä vuosia ja aina sitä tajuaa että viime vuosi oli tätä vuotta parempi. Välillä sitä miettii että mitä varten tää kaikki oikeesti on, että missä on se… se… se mikä on oikeesti oleellista oikeesti tärkeetä, ite uskon sen takia Jeesukseen, koska se on mulle tärkee asia joka pysyy aina vaikeinakin aikoina ja siten mulla on jotain mihin uskoa että joskus asiat muutuu ja kaikki on paremmin, sitä paitsi mitä menetettävää siinäkään on.
No mutta kuitenkin tsemppiä sun elämään ja kiitti kun luit tän❤️