Olen erittäin ujo. Taino, se riippuu. Kuitenkin alitajuntani käskee minun välttää puhumista ja kantaanottoa, koska harvoin olen kokenut hyvää oloa sen jälkeen kun olen mielipiteeni kertonut. Yleensä vaan nolottaa ja punastun. Yläasteen loppupuoliskon vietin yksin, koska ei ollut samanhenkisiä kavereita. Minulla on nyt poikaystävä täältä ja yksi kaveri, joka asuu 700km päässä. Olen muuttanut uudelle paikkakunnalle kauas pois. Haluan aloittaa uudelleen ja oppia olemaan mielenkiintoinen ja helpommin lähestyttävä henkilö.
Tuntuu kuitenkin siltä, että poikajengit eivät halua ulkopuolista tyttöä mukaansa. Onko paikalla poikia jotka voisivat kertoa miten on? En ole ylipainoinen, enkä ruma, enkä erityisen kauniskaan, ihan tavallinen, joten minua ei voisi kiusata niitten asioitten takia.
Pidän videopeleistä ja tietotekniikasta, joten yhteisiä asioita pitäisi löytyä. Menen opiskelemaan ICT-asentajaksi.
Jos tulee sellainen että kaikki kertovat jotain itsestään, miten jätän itsestäni mielenkiintoisen kuvan että edes yksi henkilö jaksaisi ottaa selvää kuka olen? Entä ruokailu ensimmäisenä päivänä, pitäisikö minun uskaltaa mennä poikien kanssa samaan pöytään syömään? Kannattaako mielummin olla ujo vai ”en anna vittujakaan”-asenteinen?
Kiitos kaikille jotka edes lukevat tämän.
