Moikka! Halusin kysyä, että mikä teitä mietityttää mielenterveydestä puhuttaessa? Jakakaa omia kokemuksianne.
Ois myös kiva tietää miten pidätte yllä hyvää mieltä?
Mun mielestä on tosi hämmentävää että mielenterveydestä puhuttaessa ihmiset nostaa esille että joku tekee jotain ”huomion takia”!?! Miks ihmeessä kukaan puhuis siitä miten paha on olla jos haluu vaan huomiota? Ja entä jos puhuukin? Tarkottaako se että sillä ihmisellä ei ois paha olla? Mietin vaan että voisko ihmiset vähän kunnioittaa toisiaan ja hetken miettiä että ehkä se toinen ihminen itkee apua puhumalla pahasta olosta tai vaikka itsetuhoisuudesta mutta se kuitataan vaan huomionhakuisuudella!?
Hämmentävää on esim. se, että joistain ihan aidoista mielenterveyden ongelmista puhutaan kuin se olisi jokin ihan tosi paha tabu; esimerkkinä skitsophrenia.
eteenkin se, kun joistain puhutaan niinkuin olisi oma valinta sairastaa syömishäiriötä tai muuta sen tyylistä.
Ei se ole valinta.
Ja se, että joitain mielenterveydensairauksista puhutaan haukkumasanoina sunmuina
Jotenki aina ku puhutaan arkielämässä mielenterveydestä ni tulee jännä olo. Jotenki sellane ettei nii äänee voi puhua. Mut silti haluis et niista asioista puhuttas.
Se hämmentää, että mielenTERVEYDESTÄ puhuttaessa aletaan aina lähtökohtaisesti puhumaan mielen SAIRAUKSISTA. Niin kävi tässäkin keskustelussa, vaikka aloittaja selvästi yritti uudemmalla viestillään ohjata keskustelua siihen suuntaan, että kerrotaan mielenterveyden edistämisestä. Mielenterveys ja siihen liittyvät sairaudet ja ongelmathan eivät ole synonyymejä eivätkä myöskään toistensa vastakohtia, kuten monesti luullaan. Mielenterveystaidot kuuluvat ihan jokaiselle samalla tavalla kuin muutkin terveystaidot ja -tiedot.
Moi!
En minä tunne minkäänlaista häpeää tjms kun puhun mielenterveysjutuista. Eivät ne niin mysteerisiä ole ja hyvin pienellä vaivalla ihmiset voisi ymmärtää niitä. Jostain syystä tätä pientä vaivaa ei mielellään nähdä.
Sitten on tietenkin nettimeemit missä pyritään tarkoituksella kiistämään niiden olemassaolo mutta se on tosiaan vaan nettimeemi eikä niihin kannata reagoida mitenkään.
Mielenterveyden hoitaminen on monipuolinen juttu mutta suurin osa siitä on automaattista. Kannattaa käydä vähintään kävelyllä lähes joka päivä, syödä oikeaa ruokaa suurin osa ajasta, nukkua riittävästi ja viettää aikaa sekä perheen että ystävien kanssa. Näitä voi jonkun aikaa laiminlyödä mutta siinä olisi ne mielenterveyden perusteet. Oli ongelmia tai ei, näistä huolehtimalla saa paremman olon.
Yleensä nukkumisesta alkaa saada kunnon hyötyjä noin 3 vuorokauden jälkeen joten olkaa sitkeitä.
Mietin miten vain erottaa vaiheeseen kuuluvat ongelmat oikeista mielenterveys ongelmista.
(Esim mulla on masennus oireita semi paljonkin mutta onko ne vaan ikään liittyviä)
Mä tiedän et mielenterveysongelmat ei oo mikään ”nolo” juttu ja et niistä voi ja kannattais puhuu, mut jos puhuu nii ainaki itestä tuntuu siltä ku valittaisin iha hirveesti
puhuttaispa mielenterveydestä enemmän se on tositärkrr osa hyvinvointia sen pitäs olla arkipäivänjuttu ja siitä vois puhuu vapaasti