Joo moi oon 15 vuotias nuori typy ja kokeilen nyt tätä nuortennettii ku tuntuu et ei oo mitää tai ketää kelle puhuu. Mulla on nykyää tosi paljon itse tuhosia ajatuksia ja oon huolissani. Päälimmäinen syy on mun perhe… meitä sisaruksia on yli 10 ja oon 3 vanhin, ja tää on ollu koko elämän aika rankkaa. En voi normaalisti lähtee näkemään kavereita kun pitää olla nuorempia sisaruksia hoitamassa. Välillä tuntuu että mä oon niiden äiti eikä meidän oikea äiti. Mun sisarukset on aika levottomia. Mun äiti on ollu omassa nuoruudessaan aika villi, mutta mulle hän ei halua antaa ees ”normaalia” nuoruutta ja mä oon aika väsyny tähän touhuun kun kaverit ei nykyään edes jaksa pyytää mua minnekkään kun on varmoja etten pääse ja sitten vaa itken kotona kun ne suunnittelee kaikkee kivaa… [Osa tekstistä poistettu.] Tuntuu että mulla ei ole mitään muuta merkitystä elämässä kun kotona oleminen ja lapsia hoitaminen. Haluaisin elää nuoruuden niinku kaikki muutkin.
Hei Joku random,
Kiitos viestistäsi. Asia, josta kirjoitit, on sellainen, että haluamme tarjota sinulle vertaistuen lisäksi aikuisen tukea. Viestisi on siirretty kokonaisuudessaan ”Päivystäjä mukana keskustelussa” -keskustelualueelle. Lasten ja nuorten puhelimen vapaaehtoiset päivystäjät osallistuvat kyseisellä keskustelupalstalla keskusteluun. Kun päivystäjä vastaa viestiisi, julkaisemme myös viestisi tai osan siitä. Tekstisi saatetaan julkaista ajoittain hitaammin kuin muilla keskustelualueilla.
Jos haluat, voit myös olla yhteydessä Lasten ja nuorten puhelimeen (116 111) tai chattiin https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/.
Lämpimin terveisin,
MLL Nuortennetin ylläpito
Moi. Hyvä kun laitoit tänne viestiä. Yleensä isoissa perheissä tapahtuu sillee, että tavallaan joutuu hoitamaan sisaruksiaan. Sen ei kuitenkaan pitäisi olla asia, joka saa sut voimaan huonosti. Pystyisitkö ottamaan asian puheeksi vanhempiesi kanssa?
Voisit myös puhua asiasta sisarusten kaa ja voisitte sopia, milloin kukakin auttaa kotitöitten suhteen, jotta sulle ei jäisi niin paljon tekemistä. Olisiko sun vanhemmilla mahdollisuutta palkata lastenvahtia tai kysyä joltakin läheiseltä/sukulaiselta jos ne pystyisivät ees osittain auttaa?
Oot rohkea kun laitoit tänne viestiä. Hyvä, että huomaat tarvitsevasi muutosta tähän tilanteeseen. Harmi, että sulla on itsetuhoisia ajatuksia. Se on ymmärrettävää, että susta tuntuu tältä. Onko sulla joku läheinen aikuinen tai terveydenhuollon ammattilainen kenen kaa voisit asioistasi jutella?
Ymmärrän, että sua harmittaa kun et pysty olemaan kavereitten kaa. Se on iso osa sosiaalista elämää.
Toivon sulle kaikkea hyvää, ja että saisitte jatkossa asian järjestettyä silleen, että se ei kuormittaisi sua niin paljon. Lähetän sulle voimia <3
