Oon nyt 2kk miettinyt onko mulla mielenterveys ongelmia.
Menin seiskalle syksyllä ja siitä sitten lähti alamäki.
En jaksa koulun jälkee tehä mitään ja joskus ei vaan yhtään huvita, kiinnosta, jaksa lähteä kouluun.
Oon tosi ahdistunu välillä ja varsinkin viimeisen viikon aikana se on pahentunut aika paljon.
[osa tekstistä poistettu]
En oo koskaan puhunu kenellekään näistä asioista ja vanhemmille oon vakuuttanut et kaikki on hyvin.
Auttakaa mua
Hei!
Kiitos, kun kirjoitit rehellisesti voinnistasi!
Oli ikävää kuulla, kuinka olet ollut ahdistunut, eikä jaksamista ja intoa ole vapaa-ajalla tai koulussa. Kirjoitit myös, että olet satuttanut itseäsi, koska mikään muu ei ole auttanut. Olisi tosi tärkeää, että saisit itsellesi tukea sekä itsesi satuttamisen tilalle muita keinoja helpottaa vaikeita tunteita. Pahaan oloon ja itsetuhoisuuteen pitää aina saada apua!
Puhuminen voi joskus tuntua vaikealta ja se voi alkuun tuntua helpommalta vaihtoehdolta vakuuttaa läheisille, että kaikki on hyvin. Puhumattomuus kuitenkin pidemmän päälle tekee vain harmia. Tärkeää olisi, että vaikeat tunteet ja ajatukset saisi kerrottua jollekin luotettavalle ja turvalliselle aikuiselle. Puhuminen usein keventää oloa ja mahdollistaa läheisille sen, että he osaavat olla tukenasi parhaimmalla mahdollisella tavalla.
Haluaisinkin kannustaa sinua rohkaistumaan kertomaan vanhemmillesi, mitä sinulle ihan oikeasti kuuluu. Tukea voi hakea myös koululta esimerkiksi tutulta opettajalta tai koulukuraattorilta. Jos puhuminen tuntuu vaikealta, voit kokeilla kertoa olostasi myös kirjoittamalla ja näyttämällä tekstin haluamallesi aikuiselle.
Jos haluat purkaa mieltäsi lisää tai miettiä, miten saisit parhaiten apua itsellesi voit soittaa meille ilmaiseksi Lasten ja nuorten puhelimeen ja Nuorten tukilinjaan numerossa 116 111, tulla chattailemaan tai kirjoittaa nettikirjeen. Kaikki yhteydenotot ovat nimettömiä ja luottamuksellisia. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Olet tärkeä ja arvokas! <3
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
Kävin eilen kuraattorilla ku se halus jutella mun poissaoloista.
Ennen sitä sain maanantaina laitettua viestin et epäilen masennusta ja ahdistusta joka muuten vaati todella paljon.
Sielä kuraattorilla en päässyt vielä puhumaan mun Mt-ongelmista ku se oli eka käynti eli tutustumis käynti.
Ens viikolle saan jo uuden ajan niin jos silloin pääsis puhumaan niin ois kiva ja vaikka ahistais niin vaikka raahaan itteni sinne väkisin tai pyydän kaveria raahaamaan ku se autto tosi paljo.
Hei nimimerkki ”Mielenterveys pa*kana”!
Kiitos, kun kerroit, miten tilanteesi on edennyt.
Olet toiminut tosi hienosti, että olet kertonut masennus- ja ahdistusepäilyistäsi, vaikka se vaati todella paljon. Se osoittaa suurta rohkeutta, että kertoo asiasta, vaikka se tuntuu vaikealta. Voit olla ylpeä itsestäsi!
Hienoa myös, että olet päässyt jo kuraattorille ja sinulle on tulossa uusi aika. Tai ehkä aika on kenties ollut jo. Vaikka ahdistaisi ja tuntuisi vaikealta, niin tapaamiselle on tärkeää ehdottomasti mennä. Kuraattori on siellä sinua varten ja sinun on tärkeää saada apua. Ihana kuulla, että sinulla on kavereita, keneltä pystyt pyytämään apua, että pääset ”raahautumaan” kuraattorille.
Voimia loppuvuoteesi ja muistathan, että meihin voit aina olla yhteydessä myös soittamalla, chattaamalla tai kirjoittamalla!
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä