(tää viesti on tosi sekava ja höpötin kaikkee turhaa nii lopussa on kysymykset johon haluan vastauksen muusta ei tarvii välittää paitsi jos haluaa taustaa)
Noniiiiin eli mun mielenterveys ei oo ihan kunnossa. En tiiä kuinka huonosti menee ku oon aika tottunut olee tällänen mut oon huomannu et on selkeesti menny vähä huonommin viime parin vuoden aikana.
Oon kirjottanu tänne aikasemmin, oon tosi laiska. Oon aina ollu. Ei oo ollu harrastuksia, ei rutiineja, en oo ulkoillu enkä liikkunut säännöllisesti muutenkaa. En haluis syytellä mut se ois ollu vanhempien homma opettaa mulle tollaset asiat, kuitenki tosi tärkeitä terveyden kannalta. Mulle on vaa sanottu et ”mee ulos”, ”sun pitäis liikkuu enemmän”, mut ei pikkulapsi automaattisesti ala väsäämään jotai päivittäistä rutiinia… Vähän ärsyttää et mulle ei ees pakotettu mitää liikunnallista harrastusta.
Takasin asiaan. Oon ennen tuntenut asioita kuitenki ihan normaalisti. Mahassa tuntu jännitys jos vaikka seuraavana päivänä oli synttärit. En oo hetkeen tuntenu sellasta voimakasta iloa tai positiivista jännitystä. Esimerkiks ku kesäloma alko ja peruskoulu loppu. Oisin alottanu sen pyöräilyn mistä puhuin eri viestissä, mut oon ollu kipeenä. Nyt mul on sellanen mihin tarviin antibioottia, nii en sais tehä mitää rasittavaa. Tän pitäis kuitenki parantua nopeesti. Yhteishaun tulokset tuli, ja pääsin sinne minne halusin. Stressasin sitä tosi paljon, luulin et nyt ainaki tulis joku suuri ilo siitä mut en tiiä. Ainoo reaktio minkä annoin oli ku näytin mun äitille, mut siinä oli se.
Katoin netistä et mistä tää vois johtua, nii siin oli et siihen auttais just perus hyvät unet, säännöllinen liikunta, jne, mut se selviää sit ku parannun tästä.
Se mihin mulla ei oo mitään ratkaisua on hyvin suuri ärsytys/negatiivinen ajattelu mikä mulla aiheutuu nykyää niin pienistä asioista ku oon kotona tai tuttujen ihmisten ilmoilla/pienistä virheistä ihan missä vaan. Mua nolottaa kaikki
En saa olla kotona ikinä rauhassa. Mun huoneessa ei oo ovee, ja mun veljen huone on ihan tossa vieressä nii se aina kävelee tosta ohi ku se menee alakertaan. Alas kuuluu varmaan kaikki äänet ylhäältä, varsinki mun huoneesta ku se on olkkarin yläpuolella eikä sitä ovea tosiaan oo. Oon siks oppinut olemaa kotona hiljaa nii en voi tanssia tai lauleskella (mikä on oikeesti tosi kivaa). Mun äiti on kyl sanonu et ei se kuule eikä sitä haittaa vaikka kuuliski jos myllerrän sielä jotain omiani. En silti uskalla tehä mitään. Oon puhunu netis enkuks puheluita mut en TODELLAKAAN voi puhua kotona. Se ei haittaa jos äiti on mut mun veli. Ja se on kans aina kotona. Se ymmärtää enkkua tarpeeks et en mä uskalla puhua. Miten saan tän hirveen nolouden olemassaolosta pois???!! OIKEESTI TARVIIN SIIHEN APUA EN PYSTY TEHÄ MITÄÄN😭😭 oon ollu melkein aina vähä sellanen ujo mut viel kaiken lisäks mua on vähän kiusattu ja oon ollu niin mones nolos tilantees et vaa yritän välttää niitä. Vaikeeta silloin ku on tyhmä ku saapas ja puhuu paljon.
Tosta ärsytyksestä, just sen takii et en saa rauhaa nii kotona välil vaa mun veljen oleminen saa mut pahalle tuulelle. Sit kans ku oon laiska eikä oo sitä rutiinia, nii en saa itteeni tekemään kotitöitäkää säännöllisesti (melkein ikinä), sit mun äiti käskee mua tekemää jotai ja mua vaa alkaa ärsyttämään niin paljon vaik miks se ei oo opettanu meitä niihin tapoihin et esim. joka päivä tehdään näin ja joka viikko tehdään noin. Hermot kärähtää. Nolottaa sanoa mut ei se hygieeniaakaa oo ainakaa tarpeeks hyvin opettanu. Esimerkiks että suihkussa pitää käydä joka päivä. No mulla on kyl ihon takia poikkeuksia mut ees melkein joka päivä. Siis kirjaimellisesti opin tän vasta koulussa. En oo vieläkää saanu sitä tapaa. Hävettää mut en saa itteäni uloskaan, hädin tuskin ylös sängystä. Lakanoiden vaihto ei tapahdu joka viikko. Oon ällöttävä, tiedän.
Ennen ku saan kaikki oksentamaan, vaihetaan aihetta. Oon aika ärsyttävä. Vanhan kaveriporukan takia oon varmaan tottunu olemaa vähä ilkeä?? Oon kyl saanu tosi paljon parannettua sitä. Nykyää kehun ihmisiä enkä mulkkaa. Niiden toisten puolesta en voi puhua. Tää on taas nii turha viesti ja tajusin sen nyt nii lopetan tähän lisään sit kommentteihin jotain jos jaksan pölpöttää mut täs nyt kuitenki kysymykset
Miten parannan mun kärsivällisyyttä? Miten voin olla nolostumatta joka asiasta? Saanko mun jännityksen/ilon tunteen takasin korjaamalla mun fyysiset ongelmat? Miten saan elämänilon takas? Mitä voin tehä vapaa-ajalla ilman kavereita? Miten saan parannettua persoonallisuutta?????? 🫠
Hei. Viestissäsi on aika paljon samaistuttavia kohtia. Ehkä päällimmäisenä haluaisin sanoa, että rauhoitu vähän. Ja siis en nyt tarkoita mitenkään loukkaavasti tätä vaan, että kuulostaa siltä, että mietit aika paljon asioita ja näet vikoja ja korjattavaa monessa asiassa. Sinun ei tarvitse olla täydellinen kaikilla mahdollisilla tavoilla.
On ihan normaalia, että nolottaa vaikkapa pitää ääntä kun muut kuulee. Minäkin lauleskelen usein yksin, mutta en muiden kuullen hirveämmin. Nykyään tosin teen sitä muidenkin kuullen, mutta syy miksi niin voin tehdä nykyään on, koska olen pikku hiljaa siihen tottunut. Aina välillä vähän lauleskellut muiden kuullen vuosien saatossa ja nyt se ei enää ole välttämättä ongelma. Silti pidän yksin laulamisesta enkä pakota itseäni tekemään jotain muiden nähden, jos se tuntuu nololta. En jaksa vaivata päätäni hirveällä projektilla siitä, että minun pitäisi pystyä tekemään tiettyjä asioita muiden nähden tai kuullen. Teen tietyt asiat vain omassa rauhassani ja se ei kuulu muille.
Voisit pyytää äidiltäsi olisiko mahdollista asentaa ovi huoneeseesi. Jos siinä on oikeankokoinen oviaukko tms, niin oven asentaminen ei ole mikään mahdoton homma. Ehkä joku tuttusi tms tietäisi rakennushommista? Sellainen kevytrakenteinen ovi ei ole kalliskaan ja sitä voi äänieristää sitten lisäksi vaikka jollain diy ratkaisuilla.
Liikunnastakaan ei kannata ottaa stressiä. Parasta olisi etsiä joku harrastustoiminta mikä on mieleistä. Eli siis vaikka joku ryhmälaji tms. Voisit käydä kokeilemassa erilaisia liikuntamuotoja rohkeasti vaikka erilaisilla peruskursseilla tai kerhoissa tms. Liikunta on vaivattominta silloin kun se on mielekästä. Mielekkyyttä voi lisätä harrastuskaverit tai lajin luonne. Ja asiasta toiseen, niin näin kesäisin voisit käydä luonnossa kävelyllä ja puhua vaikka samalla englanniksi puheluita, niin saisit kaksi kärpästä yhdellä iskulla.
Hygieniasta sen verran, että ei todellakaan ole pakko käydä päivittäin suihkussa. On yksilöllistä kuinka usein tarvitsee käydä ja riippuu tietenkin muistakin asioista. Käy silloin kun tuntuu siltä, että täytyy käydä. Jos et tee mitään järin hikistä etkä haise hieltä tai ole menossa mihinkään linnanjuhliin tai treffeille, niin ei ole pakko mennä suihkuun. Itse välillä laiminlyön näin aikuisenakin omaa hygieniaa, jos ei ole mitään kriittistä menoa. Joskus kyselen kavereilta haisenko ihan pa*kalle, mutta ei ole kukaan vielä valittanut xd. Ja lakanoitakaan ei tarvitse vaihtaa ihan viikoittain, jos ne vaikuttavat suht puhtailta. Itsellä menee välillä kuukausiakin samat lakanat. Et ole ällöttävä.
Kaikki on välillä ärsyttäviä ja mulkkaa toisiaan. Tuskin sinä olet oikeasti sen ärsyttävämpi kuin kukaan muukaan keskiverto tavis.
Suosittelen muuten btw, että puhut näistä ongelmistasi myös jollekkin ihan irl. Vaikkapa koulussa tai kotona. Tai sitten voit soittaa vaikka lasten ja nuorten puhelimeen jonka tiedot löydät täältä nuortennetistä. Yleensä tällaisiin mielen ongelmiin on hyvä puuttua siinä vaiheessa, kun ne eivät ole vielä kasvaneet jättimäisiksi. Sinun ei tarvitse olla täydellinen kaikissa asioissa elämässä. On ihan ok olla ainakin välillä laiska, ärsyttävä, nolostunut yms.
Vaikutat todella analyyttiseltä ihmiseltä, tiedostat omat heikot kohtasi ja ongelmasi sekä niihin johtaneita syitä, ja lisäksi vielä pyrit löytämään ratkaisuja. Se on hyvä asia ja sinun tulisi olla ylpeä tästä ominaisuudesta itsessäsi, monet ovat täysin sokeita omille ongelmilleen ja ympäristössä sekä omassa toiminnassa omaan oloon vaikuttaville tekijöille. Tämä johtaa usein epämääräiseen pahaan oloon, jolle ei keksi mitään syytä ja jolle on siksi hyvin vaikea tehdä mitään. Olet jo todella pitkällä, kun pystyt analysoimaan tilannettasi näinkin tarkasti.
Vastaus kysymyksiisi onkin jo viestissäsi. Jos haluat muutosta, sinun täytyy tehdä sen eteen töitä. Pyöräilyharrastuksen aloittaminen kuulostaa hyvältä idealta. Kaikki kehossamme vaikuttaa mieleemme, ja kaikki mielessämme oleva vaikuttaa kehoomme. Kun toiseen tekee muutoksia, usein toinenkin reagoi. Liikunta vapauttaa mielihyvään liittyviä välittäjäaineita aivoissamme. Mikä tahansa liikunta saa sen aikaan, mutta suurin hyöty tulee itselle mieluisista lajeista. Juokseminen, joukkueurheilu tai salilla käynti ei sovi kaikille, tärkeää on löytää se itselle mieluisa tapa liikkua. Kokeile siis erilaisia juttuja rohkeasti ja uskalla myöntää myös se, jos et tykkää jostakin!
Toisen asteen opintojen aloitus on hyvä hetki löytää uusia ihmisiä elämään ja aloittaa ikään kuin ”puhtaalta pöydältä”. Kannattaa tutustua ennakkoluulottomasti uusiin koulukavereihin, voit löytää jopa elinikäisiä ystäviä.
Oletko koskaan pitänyt päiväkirjaa? Olet sen verran analyyttinen, että voisit hyötyä siitä, että kirjoittelet mielessäsi olevia asioita ylös. Se voi auttaa myös negatiivisiin ajatuskierteisiin. Kirjoittamalla harjoittelet tunteidesi ja ajatustesi kohtaamista vain tunteina ja ajatuksina, ei absoluuttisina totuuksina. Jos fyysinen kynällä paperille -kirjoittaminen ei tunnu omalta, netistä ja sovelluskaupoista löytyy erilaisia digitaalisia päiväkirjoja ja kirjoituspohjia, joita voit hyödyntää.
Persoonallisuus tosin on suhteellisen pysyvä ominaisuus ihmisessä. Sitä ei voi ”parantaa”, mutta sen sijaan voit oppia tuntemaan itseäsi ja omia reaktioitasi paremmin, mikä usein antaa sinulle enemmän kontrollia itsestäsi ja omasta toiminnastasi. Kun tiedät, miten yleensä reagoit asiaan X, voit tietoisesti yrittää muuttaa reaktiotasi sellaiseen suuntaan, mitä toivot. Kyse on käytännössä tunnetaidoista, sen ymmärtämisestä, että tunteen ei tarvitse automaattisesti johtaa toimintaan, ja niitä voi oppia ihan minkä ikäisenä tahansa. Kärsivällisyyteenkin vaikuttaa juuri tunnetaidot.
Muistathan myös, että apua saa ja pitää hakea jos tuntuu, ettei vointi parane tai se heikkenee entisestään. Ainakin koulun taas alkaessa sinun on mahdollista ottaa yhteyttä opiskelijahuoltoon (terveydenhoitaja/ kuraattori/ psykologi/ yms).