Hei!
Olen yläasteikäinen tyttö ja minusta tuntuu, että minulla on jokin ongelma pääni sisällä.
Olen koko elämäni tuntenut valtavaa vastenmielisyyttä kaikkea rumaa kohtaan. Arvostelen kaikki varsinkin alussa ulkonäön perusteella (mielessäni, en ääneen) ja löydän virheitä kaikkialta. Minua inhottaa, jos näen vanhuksen, jolla on luomia “väärissä paikoissa”, ja haluaisin heti repiä ne irti keinolla millä hyvänsä. Häiriinnyn myös, jos joku on leikannut hiuksensa mielestäni väärän mittaisiksi, tai värjännyt ne värillä, joka ei mielestäni sovi hänelle.
Olen hyvin kriittinen omaa ulkonäköäni kohtaan ja tunnen itseni liian lihavaksi, vaikka painoni leijuu hädin tuskin normaalipainon puolella eikä ole toistaiseksi pudonnut alipainoon sitten ala-asteen. Yritän repiä finnit kasvoiltani ja turhaannun, kun se ei onnistu.
Lisäksi kauneusihanteeni on hieman erilainen kuin hallitsevan muodin mukainen ihanne, joten löydän harvoin ihmisiä, jotka miellyttävät silmääni.
En voi puhua tästä kenellekään (paras ystäväni ahdistuu, jos yritän puhua hänelle), mutta minusta tuntuu, että tämä on ongelma, sillä en haluaisi olla rasistinen tai pinnallinen ihminen, mutta en pääse tästä irti. Jos jollakin on jotain järkevää sanottavaa tästä, niin olisin kiitollinen vastauksesta.
Hei!
Se että kirjoitat tänne keskustelupalstalle ongelmastasi, on jo paljon. Se kertoo siitä että et todellakaan tarkoita mitään pahaa kenelläkään ja sinulla on halu päästä eroon ongelmasta. Tosi hienoa <3
Meillä kaikilla on joskus häiritseviä ajatuksia. Ja esimerkiksi sun tilanteessa, kun olet epävarma itsestäsi ja omasta ulkonäöstäsi, ei ole ollenkaan tavatonta että kärsit sellaisista ajatuksista mitä kuvailit. Usko pois, tiedän mistä puhun. <3
Toivoisin että hakisit apua ongelmaasi puhumalla siitä jollekin ammattihenkilöille. Aloita vaikka ottamalla yhteyttä terveydenhoitajaan, koulukuraattoriin tms. Tai pyydä apua joltain tutulta aikuiselta joka osaa ohjata sut eteenpäin. Voimia! T. Kata
