Hei! Oon 13-vuotias tyttö ja 7. luokalla. Mulla on neljä sisarusta ja äiti ja isä. Se on tosi mukava perhe mutta viime aikoina musta on alkanu tuntua että kukaan ei välitä tai kuuntele mua. Ihansama mitä kysyn tai sanon heille minulle ei vastata kunnolla tai sitten käsketään tehdä jotakin. Mulla on muutama kaveri ja ei oikeastaan yhtään niin hyvää jolle voisin kertoa ihan kaiken. Yksi kavereistani on jatkuvasti minulle ”ilkeä” tai haluaa aina olla ns. parempi minua. Ennen olin koulun jälkeenkin kavereilla ja kaupungilla, mutta nykyään olen vain kotona. Olen jatkuvasti väsynyt, koska en saa illalla unta. Yleensä menen nukkumaan 22-23 aikaan ja nukahdan 1-2 aikaan. Ajattelen melkein kaikesta negatiivisesti ja se ärsyttää minua mutta en voi sille mitään. Olen melkein koko ajan surullinen ja eikä minulla ole mitään kenelle puhua paitsi joskus lemmikeilleni. Läksyjen teko tuntuu aina kauhealta kun aivot eivät kulje kun on väsynyt. Pelkään että kokeidenkin numerot alkavat laskemaan kun niihin lukemiseen on vaikea keskittyä. Kiitos jos näit vaivaa lukea pitkän viestini ja vastaisit siihen ❤
Mulla täysin sama juttu. Murrosikä tullut. Vinkki, kun ottaa päähän sulje silmät ja laske kymmeneen
Mulla on kolme sisarusta ja kukaan niistä ei ole kokonaan biologinen . ne kaikki kolme kiusaa mua kokoajan vaikka ne ovat minua nuorempia ja lisäksi vanhempani ovat eronneet. Uskon että se suru
johtuu vain murrosiästä , mutta puhu vanhemmillesi miltä susta tuntuu. Itse ainakin yritän.
