Olisin mielummi laittanu nettijkirjeen tai chatanny mut en pääse kumpiinkaa, ja soittaa en uskal. No oon siis alkanu satuttanut itseäni[Osa viestistä poistettu] Mut äiti huomas ne ja mä sanoi et ne tuli jostai liukurist..
Nyt lintsaan et ei tarvi men isäl, ( oon siis joka toine viikko isäl vaik en haluu mut en uskal sanoo et en haluu ol siä ). Mul ei oo ketää kel voisin puhuu ei ees hyvää kaverii. [osa viestistä poistettu] Tää ei tunnu miltää angstilt ku tätä on jatkunu jo jonkin aikaa.. Mitä teen, en kestä enää..
Hei,
Hyvä, että otit yhteyttä meihin, olit tosi rohkea. Kirjoitit vakavasta asiasta, jonka selvittämiseen tarvitset aikuisen apua. Löytyykö lähipiiristäsi sellaista aikuista, jonka puoleen voisit kääntyä? Kouluissa ja oppilaitoksissa tällaisia tilanteita varten on myös esimerkiksi kouluterveydenhoitaja tai koulukuraattori, jotka osaavat ja haluavat auttaa. Sinua lähellä olevista auttavista tahoista löydät lisätietoa Nuortennetin Mistä apua? -osiosta (www.mll.fi/nuortennetti/mista_apua).
Vaikka sinua jännittää, voit soittaa meille Lasten ja nuorten puhelimeen numeroon 116 111, joka on auki arkisin klo 14–20 ja viikonloppuisin klo 17–20 (puhelu on maksuton ja luottamuksellinen) tai kirjoittaa MLL:n Lasten ja nuorten nettikirjepalveluun (www.mll.fi/nuortennetti). Saat kirjeeseesi henkilökohtaisen vastauksen luotettavalta aikuiselta. Voit myös chatata kanssamme ma-ke klo 17–20. Nuortennetin etusivulta pääset näihin palveluihin. Jos kirjepalvelu ole auki, yritäthän ottaa yhteyttä puhelimeen.
Vaikka tuntuu, että elämässä ei juuri nyt valoa meinaa näkyä, niin uskon, että toivoa on. Ethän jää ajatustesi ja huoliesi kanssa yksin, olemme mielellämme tukenasi!
Ystävällisin terveisin MLL Ylläpito
