Mä on aina tiennyt että en oo ninkuin muut en oo samanlainen. Eikä sille oo mitään erityistä syytä. Oon yrittänyt löytää syytä ties mistä. Mä en ymmärrä muita eikä muut mua. Jos joku puhuu mulle en mä ymmärrä mitä se sillä oikeasti tarkoittaa. Ja jotenkin tuntuu jos joku lähestyy mua kehuu vaikka mun pipoa se tuntuu heti uhkaukselta tai hyökkäykseltä. Muut ei jaksa kuunnella kun puhun mun mielenkiinonkohteista. En myöskään tiedä milloin toista sattuu jos vaikka halaan liian kovaa en tiedä milloin se sattuu. Teen ”outoja” Asioita kokoajan räpyttelee käsiä pyörittelen hiuksia hypin pompin. Kaikki sanoo että olen poissaoleva. Mikä mussa on vikana?
Ehkä vaik sun koulussa on vaan erilaisia ihmisä ku sä. Hanki vaikka joku harrastus missä sä uskot löytäväs ihmisiä jolla on samat kiinnostuksen kohteet. Usein ihmiset joilla on samanlaiset kiinnostuksen kohteet on myös luonteeltaan aika samanlaisia. Voisit ehkä myös miettiä menna vaikka jonnekin adhd tedteihin jos susta tuntuu vaikeelta keskittyy.
Tsemppiä<3
PS. Mitä ne sun kiinnostuksen kohteet on?
Ei sussa oo mitään vikaa!
Mietin, voisko sulla olla autistisia piirteitä. En oo mikään ammattilainen, enkä oo ees ite nepsy, joten ei kannata luottaa kritiikittömästi kaikkeen mitä sanon, mut voisit ehkä ottaa selvää asiasta. Ei tietenkään oo pakko jos et haluu.
Joka tapauksessa toivon et Löydät/sulla on välittäviä ihmisiä ja huomaat kuinka paljon hyvää sussakin on. <3
Moi!
Jos on harvinaisempi persoona tai vähän nepsyyttä? Ei siinä mitään väärää ole mutta ymmärrän että se voi ajoittain tehdä olon aika yksinäiseksi.
Se että juuri nyt koet tulevasi huonosti ymmärretyksi ei onneksi tarkoita ettei tuolla olisi ketään kuka ymmärtää. Mekin täällä ymmärretään oikein hyvin sinua, ei siis hätää!
KENESSÄKÄÄN EI OO MITÄÄN VIKAA!!!!
Muuten mä haluisin kuunnella sun mielenkiinon aiheista jos haluat kertoa:D
Mulla on vähän sama ongelma. Kun yritän selittää ihmisille asioista, jotka mua kiinnostaa, kaikki on sillee: ”Ei se oo nii vakavaa, rauhotu.” Mä kans räpyttelen käsiä, en pysty pysymään täysin paikallani kahta sekuntia kauempaa. En ymmärrä toisia ihmisiä paitsi ehkä pieniä lapsia. En osaa lopettaa ajoissa ja lopulta kaikkia harmittaa. Inhoan meteliä ja kovia ääniä. Pystyn tosi harvoin ylläpitämään keskustelua, jos olen kaksin jonkun kanssa, ellei keskustelu koostu lähinnä ”info-dumpingista” ja epämääräisestä äännähtelystä. Oon tehny tutkimustyötä (yksin ja siskon kaa) ja mulla on ehkä autismi ja/tai adhd. Mut sitten tulee aina vastaan joku artikkeli jossa tyyliin sanotaan: ”Sulla ei voi olla autismia, jos oot hyvä tunnistamaan eri tunnetiloja ja ymmärrät sarkasmia.” Ja mä oon vähän sillee, okei? No mikä mulla sitten on jos ei autismia? Iso kasa muita ongelmia?
Ja nyt mä tein sen taas. Selitin omista kokemuksistani, kun pitäis antaa ratkaisuja 🤦. Se on joku mun jännä tapa näyttää ihmisille, et tajuun, mitä ne käy läpi. Oikeesti nyt, mun pitää hankkii diagnoosi.
Moi,
sinussa ei oo mitään vikaa! <3 ehkä sulla on adhd tai kuulut autismikirjoon (siis en ole ammattilainen en voi tarkalleen tietää) mutta se ei ole missään nimessä vika! kyllä sä vielä löydät ihmisiä jotka ymmärtää sua, ihan varmasti <33
Moi!
Ei ole väärin vertailla omia ja toisten kokemuksia. Sanoisin että se on hyvästä että muutkin ymmärtävät näitä nepsyjuttuja. Ja monelle voi olla hyväksi tietää ettei kyseessä ole mikään hirveä poikkeama vaan yksi osa ihmiskunnan normaalista vaihtelusta jolla on evoluutiobiologinen tausta.
Nepsyjä on koska yhteisöt joissa nepsyjä oli pysyivät paremmin hengissä kuin yhteisöt ilman. Joku ominaisuus voi olla siunaus tai kirous riippuen siitä missä ja milloin elää.