Hei, olen poika joka potee jonkun asteen masennusta. Kaikki mun elämässä on alkannu pikku hiljaan menettämään toivon, kotona kaikki on toivotonta ja meillä on usein riitaa äitin kanssa. Koulussa mua on aina pilkattu,haukuttu,syrjirty ja väheksitty. En oikeen osaa kertoa tästä kaikesta koska se on tosi vaikeaa, [osa tekstistä poistettu] Ystävät on jättänny mut yksin ja mulla ei oikein ole kunnolla tukea, tuntuu että viimeisetkin ihmiset on kyllästynyt mun toivottomuuteen. Täällä on tapahtunnu kaikenlaista ja ne on saannut mut romahdus pisteeseen. Joka ilta joudun väkisin koittaa nukkua kun tuntuu että kaiken stressin ja muun takia oon hyödytön ja arvoton. Kiusaamista on nyt ollut 3 vuotta ja se on uuvuttannut musta viimesetkin ilot, ainoo mitä tunnen enään on surua. En saannut tähän ihan kaikkia tunteita esiin mutta pääasia on että tuntuu että oon avuton.. Mitä pitäisi tehdä?
moikka!! tosi surullista kuulla tollasta, ja kärsin itseasiassa samasta asiasta :( sun kannattaa mennä koulukuraattorille kertomaan tästä. onks sulla ketään sukulaisia joille voisit puhua asiasta? oon tosi pahoillani sun kiusaamistaustasta, kenenkään ei pitäis joutua kiusatuksi :( entä onko sulla isää jolle puhua tästä? oon itekki siinä pisteessä, että tuntuu et oisin aivan yksin eikä mulla oo ketään. haluisitko puhuu tästä jossai muualla vaikka kahenkeskisesti? tsemppiä sulle!!!
Moi,
Hienoa kun kirjoitit tänne. Kiusaaminen on ehdottoman väärin sua kohtaan ja sitä ei kenenkään tarvitse sietää. Siitä voi olla yhteydessä koulun henkilökuntaan ja tarvittaessa poliisiin. Onko sulla ketään ystävää, jolle voisit puhua asioistasi? Tai voisitko käydä esim. terkkarilla tai kuraattorilla? Toki nyt on kesäloma, mutta esim. lasten ja nuorten puhelimeen ja nettiin voi nytkin olla yhteydessä.
Sä et ole hyödytön etkä arvoton! Vaikeat kokemukset voi saada ajattelemaan niin, puhumattakaan kiusaamisesta, mutta se ei ole totta. Sä olet arvokas ja tärkeä ihminen, jolle on sattunut paljon pahaa. Se ei ole sun syytäsi ja sä voit vielä selvitä tästä kaikesta.
Äidinkin kanssa voi jutella asioista, myös siitä riitelemisestä, jos hän kuuntelee ja ymmärtää. Masennuksen kanssa ei kannata jäädä yksin, sillä apua on tarjolla ja sä ansaitset kaiken avun! Tuhannesti tsemppiä ja jaksamista sun joka päivään :)
etsi oikeasti apua jos sitä ei ymmärretä sinulle antaa..:`(
kaikki ovat oikeutettuja siihen.
Olen myös itsekkin käynyt tuota ihan samaa tilannetta ja olen onneksi jo voiton puolella omassa asiassani..:`) se oli kyllä hirveää aikaa, mutta sain apua omilta ikä tovereiltani (ei parhaita ystäviäni, mutta samalla luokalla olevilta) (eikä minulla ole vieläkään kunnon ystäviä, mutta pian menen lukioon niin uskon asioiden muuttuvan :))
ja muista myös että maailmassa on 7 miljardia ihmistä ja sinusta välitetään ja sinua halutaan auttaa, anna toisten tietää omasta olostasi ja jos joku ei välitä niin se on sitten hänen oma häpeänsä, mutta etsi sitten vain joku toinen tai mene ihan ammattilaiselle puhumaan:)
puhuminen on parasta tilanteessasi voisin jopa väittää niin:)
Haluaisin itsekkin auttaa sinua, mutta tätä kautta se on aika hankalaa mutta voin tietenkin yrittää :3 Mutta muista että tilanne voisi aina olla vielä vähän pahempikin ja sinä kyllä selviät! Tiedän sen :) voimia, tsemppiä ja think positive! :)
Tarvitsisin nopeasti apuja..
Heippa!
Kerroit tosi hyvin tilanteestasi ja tunteistasi, älä yhtään väheksy kertomistaitojasi!
Elämässä on välillä ylä- ja alamäkiä, joskus menee todella hyvin ja toisinaan tuntuu toivottomalta.
Kerroit että sulla on jonkun asteen masennus ja tunnet usein vain surua eikä oikein kummassakaan, kotona tai koulussa, mene kovin hyvin.
Oletko jutellut tästä kenellekään? Onko sulla jotain läheistä jolle kokisit helpoksi kertoa näistä asioista jollain tavalla tai olisiko kivempi kertoa esim. psykologille tai terveydenhoitajalle, entä tänne MLLn sivujen tarjontaan (chat, puhelin, kirjepalvelu)?
Se voi tuntua turhalta ja mahdottomalta kertoa jollekin aikuiselle mutta heidän avullaan saat ihan varmasti apua, mahdollisuuksia saada keskusteluapua ja kokemuksia jotka toisivat iloakin elämään.
Se ei todellakaan mene niin että ”naps, nyt kaikki on hyvin”, mutta jos sulla on todettu masennusta tai epäilet että sulla on se, siihen saa kuntoutusta ja se kannattaa aloittaa niin nopeasti kuin mahdollista, sitä helpompaa sen hoitaminen on.
Kurjaa kuulla että koet ihmisten (mm. ystäviesi) jättäneesi sinut ja kyllästyneesi suhun.
Uskon kuitenkin että siellä sun lähipiirissäsi on joku tai joitakin jotka välittää susta ja haluaisi tarjota sulle tukeaan!
Jos et muuten osaa tuoda asiaasi esille, voisitko antaa tämän kirjoittamasi viestin jollekin jolle haluaisit kertoa asiasta? Sain viestistäsi hyvän kuvan millaista elämäsi saattaisi olla vaikka kerroit että sen kirjoittaminen ja kaiken esille tuominen olikin vaikeaa.
Joten jos et halua/kehtaa puhua vielä, voisit käyttää kirjettäsi apuna tai täyttää vaikka ”Huoli Puheeksi- lomakkeen” ja ilmaista tunteesi sen avulla?
Et missään nimessä ole arvoton etkä hyödytön! Oot ihan varmasti monenlaisessa hyvä ja ylipäätään todella arvokas vaikkei siltä aina tuntuisikaan. Joskus meille kaikille tulee toivottomuuden tunteita mutta se ei tarkoita ettei toivoa olisi, toivoa on nimittäin aina :)
Se ei synny meissä ja meidän aivoissa, me ei voida sitä synnyttää tai kadottaa maailmasta mutta joskus sitä on vaan vähän vaikeampi huomata.
Toivoisin kuitenkin että luottaisit siihen että sunkin asiasi järjestyy varmasti, sulla on hyvä alku kun laitoit tänne jo viestiä ja jo se kertoo että on vielä toivoa! :)
Nyt on kesä ja sullakin luultavasti kesäloma, haluaisitko aloittaa vaikka jonkun harrastuksen?
Siellä löytyy monesti kavereita ja juttuseuraa kun on samanhenkisiä ihmisiä ympärillä ja voisi olla ihan piristävää saada ajatuksia muualle? Netistä varmasti löytyy omalta kunnalta/lähialueilta monenlaisia harrastemahdollisuuksia niin kunnan kuin yksityistenkin tahojen tarjoamana, valikoimaa siis pitäisi olla eikä harrastusta ole pakko jatkaa jos siltä tuntuu :)
Kerroit myös että riitelet monesti äitisi kanssa ja että koulussa sua on kiusattu.
Jos teille tulee vielä äitisi kanssa jostain riitaa, voisitko sanoa vaikka että sulla on nyt vaikeaa ja et jaksaisi riidellä, tai sopia asian muuten vaan nopeasti? Uskon että äitisikin ymmärtää ja auttaa jos vain ilmaisisit asiasi jotenkin, on aika vaikea nähdä toisen oikeita tunteita ilman puhumista tms, koska ihmiset piilottaa monesti omat tunteensa niin hyvin jopa tahtomattaan.
Koulussa ja muualla kiusaaminen on aina väärin ja sitten koulujen taas alkaessa jos kiusaaminen vielä jatkuu, voisit yrittää kertoa siitä jollekin?
Kiusaajilla on usein itsellään ongelmia ja purkavat pahan olonsa toisiin, mutta sun ei tartte kestää sitä ja kertomalla jollekin luotettavalle aikuiselle asiaan olisi helpompi saada kuri.
Myös itse asiaan puuttuminen, sanot vaan että lopettakaa tai antakaa mun olla, voi auttaa mutta kun meillä on kouluhenkilökunta yms. niin meidän ei onneksi tarvitse taistella kaikkien ongelmien läpi yksin :)
Paljon siunausta ja tsemppihali! Oot arvokas ihminen ja toivoa on aina, näitä älä kyseenalaista :)
Kaikkea hyvää!
Moi! Musta tuntu tosi pahalta lukee tätä, koska uskon aika hyvin tietäväni miltä susta tuntuu. Mua kiusattiin koko peruskoulun ajan.. Onko teidän koulussa tukioppilaita? Niille voisi puhua ja ne voisivat auttaa… Olin ite tukioppilaana nyt viime vuonna ja mulle sai tulla puhumaan. Tietenki se riippuu siitä millasia ne tukioppilaat on, mutta jos sieltä valitsee sen joka vaikuttaa kivalta? Tiedän, että kuraattorille, terkkarille yms puhuminen on vaikeeta ja voi ahistaa, mutta jos mitään muuta ei voi tehä nii suosittelisin. Olis nii kiva puhuu sun kans ja auttaa sua :c lämmin ja iso voimahali sulle :3 täällä on yks joka välittää susta ja jolle et oo arvoton c: