En innostu, en ilostu en edes naura, vaikka ystävi sanovat jotain. Minä vain olen. Ennen oli asioita, joista nautin ja rakastin. Nyt minua ei edes kiinnosta.
Minä vain hengitän, sisälläni ei ole mitään. Ainoastaan päänsärkyä ja väsymys. Kun herään aamulla, tavoitteeni on päästä sänkyyn takaisin mahdollisemman nopeasti koulupäivän jälkeen.
Tämä on todella turhauttavaa kun en tunne mitään. Minä vain nukun ja hengitän päivästä päivää… kaikki on niin merkityksetöntä.. Miten näin pääsi käymään
Hei,
Voisit yrittää etsiä mukavan harrastuksen tai kokeilla jotakin muuta uutta, joka saattaisi piristää. Kannattaa jutella asiasta myös esim. Vanhempien, kuraattorin tai terveydenhoitajan kanssa. Iloa voi löytää aivan arjen pienimmistäkin asioista.
Olet tärkeä
Sanon suoraan. Joko sinulla on kaamosmasennus tai masennus. Jos kuten pahasti epäilen sinulla todetaan masennus, niin siihen on olemassa lääkitys, joka voi auttaa joitakuita huomattavasti. Mutta huono uutinen on se, että masennus on koko elämän. Sen kanssa oppii elämmään ja lääkitys auttaa tuntemaan taas asioita. Älä syytä itseäsi ja pidä itseäsi laiskan, tyhmänä tms., sillä masennus on aivoissa oleva fyysinen vika, toisin kuin monet uskovat. Osa aivoista vähentaa toimintaansa ja osa taas lisää sitä, joka vähentää, tai jopa estää henkilöä tuntemasta esimerkiksi iloa. Itselläni on todettu masennus ja lisäksi ADD ja ahdistuneisuushäiriötäkin epäillään. Tämä kaikki on tapahtunut viimeisen 2 kk sisällä. Sen kanssa oppii elämään. toivotan hyvää jatkoa sinulle ja ainoat neuvot mitä osaan antaa on: Jos mahdollista hae apua ammattilaisilta tai edes jaa tunteesi ystävillesi. Olen varma, että he haluavat tukea sinua. Itse olen elämäni velkaa parhaalle ystävälle, sillä jos hän ei olisi ollut tukemassa minua, en olisi tässä. Asiat tulevat paranemaan ajan kanssa. Aluksi voi olla todella hankalaa, mutta toivon että selviät siitä. Toivoo 17 v tyttö
Moi mä oon yrittäny mennä muutaman kerran siitä mist aita on matalin oon ollu osastolla. Äiti menetti muhun luottamuksen ja kavereita lähtenyt aidan alta niin paljon et itken jo sen ajattelun takia ja mul on elämä ylösalaisin infernaalisen tukahduttavan pimeyden takia. Mä en enään tiedä mitä tehdä. Mä hankin rahaa vääril asioilla ja mä aina saan särjettyä rakkaimpani sydämmen ja luottamuksen eli äitini ja mä en vaan ikinä opi ku oon niin tyhmä ja joo en oikeesti tiiä oisko vaan mun aika lähteä lätkimään
