Hei joku joka on kokenu tään saman tai tietää mitä tehä. Oon 15v. Tuntuu että kaikki tunteet on turtunu, tai en tunne mitään yhtä elävästi ku joskus on tuntunu. En oo varma että oonko masentumassa tms. Iso lestadiolainen perhe, ei saa huomiota, koulussa huueltu ja huuellaan vieläki lestaa. Huonot välit vuojen vanhempaan kovaluontoseen siskoon, joka tuntuu välillä musertavan minut. Nykyään en innostu mistään. En ossaa puhua kellekkään mistään minun ongelmista, en terkkarille enkä vanhemmille. Kerran kerroin mieltä painavista asioista parille kaverille ja vähän ajan päästä taas olin se kylmä kivi. Mie haluaisin herätä taas elloon, mutta mulla ei oo mittään hajua että miten. Auttakaa joku.
Hei!
Jos kasvokkain puhuminen tuntuu vaikealta, suosittelisin MLL nuortennetin kirjepalvelua, jossa voit anonyymisti ja luottamuksellisesti kirjoittaa sinua mietityttävistä ongelmista ja muista asioista. Kirjepalvelun vapaaehtoisilla aikuisilla on vaitiolovelvollisuus. Olisi tärkeää, ettet yksin miettisi ja patoaisi asioita sisällesi, vaan käsittelisit niitä jonkun luotettavan ihmisen kanssa. Kun saat asiat käsiteltyä ja ne eivät paina enää mieltäsi, uskon, että heräät taas paremmin eloon.
Mukavaa syksyn alkua! :)
munkaan mielestä mikään ei tunnu miltään enää:/
