Mä oon huomannu, että mä oikeestaan nautin siitä, et mua kiusataan. Ja mä aina oon vaa ihastunu niihin, ketkä mua kiusaa. Siis jos mua kiusataan, mua ei harmita se, vaa mä jopa ihastun siihen kiusaajaan. Mä välillä jopa toivon että mua kiusattas, ja mä vähän kiihotunkin siitä. Näin on ollu jo monta vuotta. Oonko mä masokisti, vai mistä tää johtuu? Auttakaa!
Hei Käärijä fani😄✌🟢
Kiitos viestistäsi. Asia, josta kirjoitit, on sellainen, että haluamme tarjota sinulle vertaistuen lisäksi
aikuisen tukea. Viestisi on siirretty kokonaisuudessaan myös ”Päivystäjä mukana keskustelussa”
-keskustelualueelle. Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjät osallistuvat kyseisellä keskustelupalstalla
keskusteluun. Kun päivystäjä vastaa viestiisi, julkaisemme myös viestisi tai osan siitä. Tekstisi saatetaan julkaista ajoittain hitaammin kuin muilla keskustelualueilla.
Jos asiasi on kiireellinen, suosittelemme olemaan yhteydessä Lasten ja nuorten puhelimeen (116 111)
tai chattiin https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/. Voit myös kirjoittaa
anonyymisti Lasten ja nuorten nettikirjepalveluun https://lasten-ja-nuorten.kirjepalvelu.mll.fi/.
Lämpimin terveisin,
MLL Nuortennetin ylläpito
Mäkin nautin kiusaamisesta. En vaan tiiä miks.
Toivon aina että yhet tyypit varastaa mun pipon välitunnilla rai et joku tonäsee mua. Tää on outoa ja vähän karmivaa. Mut en näköjään oo ainooo.
Lol tosta poistettiin kirosana😅
