Huoh…. Miks pitää tuntee näin ja ajatuksen laukkaa välillä ihan vapaasti.
Ois kiva löytää joku oma kulta jonka kanssa vois vaan olla. Välillä vaan huomaan ajattelevani millaista ois jos ois joku. Kuten että kävisen hänen ja koirani kanssa ihan vaan kävelemässä (ja juttelemassa), katsottaisiin leffoja ihan rauhassa kaksistaan tai mentäisiin vaikka rannalle (tai jonnekin muulle ihanalle paikalle vaikkamökille) kattomaan auringon laskuu tai jotain :-D. (Kummallista kyllä että näinkin voi käydä pojalle :-D) Mutta näin ei vain ole käynyt. Mut sievoisen johtuu siitä että oon vähän ujo, ku tänne kirjoittaminenkin tuntu vähän hassulta ja vähän kävi mielessä että en lähettäiskään tätä viestii. Huoh… Miten sitte ku yrittäisi puhuu ihastukselle ku tulee. Mitähän siinäkin kävisi. No kai pitää jatkaa vaan positiivisin mielin. Vai?
No en ois arvannu, että pojatkin ajattelee noin :)
Puhu vaan sille ihastuksellesi ja katso miten käy. Zemppii
