Olen jo 15-vuotias ja käytännössä kiusaaminen kai loppui jo seiskalla, mutta edelleenkään en tunne kuuluvani joukkoon. Pelkään jatkuvasti, että minulle naurettaisiin ja mietin koko ajan, mitä muut ajattelevat. Silloin kun muut suunnittelevat viikonlopunviettoa osallistun kyllä keskusteluun ja annan välillä ideoitakin, mutta silti minua ei ole koskaan kutsuttu mukaan. Lukioon meneminen pelottaa, koska pelkään etten tutustukaan uusiin ihmisiin enkä saakaan kavereita.
Mitä minun pitäisi tehdä?
ei ole toodellakaan mitään väliä mitä muut susta ajattelee! kunhan olet vaan sellanen kun ite haluat. jos vaikka yrittäisit pyytää mukaan sit enskerralla ku suunnittelette jotain? on toki ikävää kun sua ei huomioida, mun kaverit on vähintäänkin yhtä reiluja..jos ne ei ole vaan tajunneet miten kivaa sun kanssa vois olla? on tärkeetä että oot vahvasti sellanen ku haluut, mukava ja ystävällinen. suoriin ja rehellisiin ystäviin voi aina luottaa ja ne otetaan aina mielellään mukaan. oo rohkeasti oma ittes!tsemiä sulle(:
Ole vaan rohkeesti oma itsesi. Minusta sillä ei ole väliä mitä toiset ajattelevat.. Tää vaikuttaa varmaan ihan älyttömältä, mut kun joskus piippaa korvissa, niin jos piippaa vasemmas joku puhuu susta hyvää, ja jos piippaa oikees sust puhutaa pahaa. Uskon kyllä etteivät muut naura sinulle… :)
