Miksi ihmissuhteet ovat niin vaikeita?
Miksen osaa luoda uusia ihmissuhteita?
Kuuluuko ihmissuhteiden luomisen olla näin vaikeaa?
Tai kuuluuko ihmissuhteiden ylläpitäminen olla näin vaikeaa?
Mitä jos en riitä kenellekään?
Mitä jos kukaan ei haluakaan olla minun kanssa?
Kysymyksiä joita mietin päivittäin. Olenko epäonnistunut, kun ei olekaan ketään kenelle puhua kaikki murheet, avautua, luottaa, kuunnella? En tiedä, enkä varmaankaan koskaan tule tietämään. Vaikeaa, ahdistaa. Jos minun kuuluukin vain olla yksin? Haittaako se? Jos tuntuukin yksinäiselle, mutta en vain osaa luoda kaverisuhteita? Jos en osaa luottaa keneenkään tarpeeksi? Selviänkö yksin? Tarvitsenko kavereita? En tiedä, en osaa ajatella. Sekavaa ihmissuhteiden ylläpitäminen on vaikeaa. Sen olen huomannut.
Jep, täysin sama ongelma mulla. Tsemppii sulle ja ainaki mä voisin olla sun kamu, jos vaan haluut.
Noi on JUST niitä asioita mitä mä mietin itkien joka ilta ennenkuin meen nukkumaan. Mutta faktahan on se että kukaan ei pärjää ilman kavereita. Ja jos sulla ei oo kavereita joille vois puhua vaikeista asioista, niin suosittelen hankkimaan jonkun eläimen kuten kissan, koska sille voi puhua vaikesta asioista.
Mutta tsemppii vaan ite kullekkin.
Mulla on ihan sama juttu. Itel tuntuu ihan siltä, että en vaan osaa luoda kaverisuhteita. Ja se ärsyttää aika tosi paljon. Jos haluisit tutustuu niin ihmees ota yhteyttä. Tosin mä en yhtään tiiä miten se on mahdollista täällä. En oo ennen ollu tääl heh. Mut tsemppii ja et oo yksin.
